Kiinalainen nainen pidätettiin lauantaina Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin yksityisellä klubilla Floridassa, ilmenee tiistaina julki tulleista oikeusasiakirjoista.
32-vuotias nainen yritti päästä Mar-a-Lagon klubille esittäytymällä sen jäseneksi. Nainen kertoi suuntaavansa uima-altaalle, mutta hänellä ei ollut uimapukua mukanaan.
Washington Postin mukaan nainen pääsi turvatarkastajien läpi klubin vastaanottoon saakka ennen kuin hänet pidätettiin. Vastaanotossa nainen väitti osallistuvansa kiinalaisamerikkalaiseen ystävyystapahtumaan, vaikkei sellaista ollut ohjelmassa.
Naisella oli mukanaan kaksi Kiinan passia. Turvallisuuspalvelun edustajat löysivät naiselta neljä matkapuhelinta, kannettavan tietokoneen sekä ulkoisen kovalevyn ja muistitikun, joka sisälsi oikeusasiakirjojen mukaan haittaohjelmia.
Trump oli pidätyksen aikaan paikalla klubilla, mutta oli tiettävästi pelaamassa golfia lähialueella. Tapaus herätti Yhdysvalloissa kysymyksiä presidentin suosiman kohteen turvallisuudesta.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ennakkoon äänesti yhteensä 32,3 prosenttia äänioikeutetuista, hieman alle puolet kaikista äänestäneistä. Ennakkoäänestys oli näissä vaaleissa vilkkaampaa kuin koskaan aiemmin eduskuntavaaleissa.
Kotimaan ennakkoäänestyspaikkoja on yhteensä 911. Äänestyspaikkoja löytyy esimerkiksi kunnan- ja kaupungintaloista, kirjastoista, kauppakeskuksista sekä posteista. Myös ulkomailla voi äänestää ennakkoon. Lisätietoja ulkomailla äänestämisestä löydät jutun loppupuolelta.
Missä voi äänestää?
Ennakkoon äänestämiselle ei tarvitse esittää syytä. Ennakkoäänestys on äänioikeutetun vapaasti valittavissa vaalipäivän äänestyksen sijasta.
Kukin äänioikeutettu voi oman valintansa mukaan äänestää ennakkoon missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa joko kotimaassa tai ulkomailla.
Tietoa ennakkoäänestyspaikoista saa myös valtion maksuttomasta palvelunumerosta, 0800 9 4770.
Äänestää voi kuitenkin vain omassa vaalipiirissä ehdokkaana olevaa henkilöä.
Jos siis asut esimerkiksi Lapin vaalipiirissä ja päätät äänestää työmatkalla Helsingissä, on sinun muistettava kopissa oman vaalipiirisi ehdokasnumerot. Kopin seinällä roikkuvat Helsingin vaalipiirin ehdokaslistat, joten älä hämäänny näistä numeroista ja ehdokkaista!
Oman vaalipiirisi ehdokaslistoja voit pyytää myös vaalivirkailijalta.
Ota äänestyspaikalle mukaasi henkilöllisyystodistus. Se voi olla poliisin myöntämä henkilökortti, passi, ajokortti tai vastaava kuvallinen asiakirja. Vanhanmallisessa pahvisessa ajokortissa kuva saattaa olla niin vanhentunut, ettei kortti enää kelpaa henkilöllisyystodistukseksi.
Jos sinulla ei ole tällaista asiakirjaa, voit hakea lähimmältä poliisilaitokselta äänestämistä varten annettavan maksuttoman, väliaikaisen henkilökortin. Sitä hakiessasi tarvitset kuitenkin yhden passikuvan, jonka on täytettävä poliisin asettamat vaatimukset.
Voit ottaa mukaasi myös postitse kotiisi saapuneen äänioikeusilmoituksen, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Mikäli et jostain syystä ole saanut ilmoitusta, voit tiedustella sitä mistä tahansa maistraatista.
Miten äänestän ulkomailla?
Ulkomailla ennakkoäänestäminen tapahtuu Suomen edustustoissa. Niissä voi äänestää kuka tahansa äänioikeutettu – siis esimerkiksi ulkosuomalainen, mutta myös lomamatkalla, töissä tai opiskelemassa oleva.
Ulkomailla ennakkoäänestys kestää hieman lyhyemmän aikaa, ja viimeinen ennakkoäänestyspäivä on jo lauantaina 6. huhtikuuta. Jotkut ennakkoäänestyspaikat saattavat mennä kiinni jopa tätä aiemmin.
Kevään eduskuntavaaleissa on ensimmäistä kertaa mahdollista äänestää myös kirjeitse ulkomailta. Kirjeäänestystä haluava äänioikeutettu tilaa kirjeäänestysasiakirjat ulkomaille ja palauttaa äänensä lähetekuoressa oman kuntansa keskusvaalilautakunnalle.
Kirjemateriaali on tilattava ajoissa, sillä äänestyskirjeen on oltava täytettynä perillä Suomessa 12. huhtikuuta mennessä. Oikeusministeriöstä kerrotaan Ylelle, että hieman postin kulkuajasta riippuen nyt saattaa olla jo myöhäistä tilata kirjeäänestämiseen tarkoitettu materiaali.
Ulkosuomalainen on äänioikeusrekisterissä merkitty äänioikeutetuksi siihen kuntaan, joka viimeksi oli hänen kotikuntansa Suomessa. Jos ulkosuomalaisella ei ole ollut kotikuntaa Suomessa, hänen väestökirjanpitokuntansa määräytyy äidin, isän tai puolison kotikunnan tai väestökirjanpitokunnan mukaan.
Jos väestökirjanpitokunta ei enää kuulu Suomen alueeseen, äänioikeusrekisteriin merkitään kunnaksi Helsinki.
Näin toimit äänestyspaikalla:
Esitä henkilöllisyystodistuksesi vaalivirkailijalle. Hän antaa sinulle äänestyslipun.
Mene äänestyslipun kanssa äänestyskoppiin. Jos tarvitset apua äänestysmerkinnän tekemisessä, vaalivirkailija tulee avustamaan sinua.
Merkitse kynällä äänestyslippuun oikealla puolella olevaan ympyrään sen ehdokkaan numero, jolle haluat antaa äänesi. Älä kirjoita äänestyslippuun mitään muuta.
Mene taitetun äänestyslipun kanssa vaalivirkailijan luo. Hän leimaa äänestyslippusi.
Vaalivirkailija antaa sinulle ruskean vaalikuoren. Laita äänestyslippu vaalikuoreen ja anna suljettu kuori virkailijalle.
Vaalivirkailija merkitsee äänioikeusrekisteriin, että olet äänestänyt. Hän tulostaa lähetekirjeen ja pyytää sinua allekirjoittamaan sen. Allekirjoituksesi jälkeen myös vaalivirkailija allekirjoittaa lähetekirjeen. Jos ennakkoäänestyspaikassa ei käytetä äänioikeusrekisteriä, vaalivirkailija merkitsee nimesi äänestäjistä pitämäänsä luetteloon ja pyytää sinua allekirjoittamaan äänioikeusilmoituksen, jos se on mukanasi tai täyttämään käsin lähetekirjelomakkeen.
Lopuksi vaalivirkailija sulkee allekirjoittamasi lähetekirjeen ja vaalikuoren, jonka sisällä on äänestyslippu, keltaiseen lähetekuoreen. Tämä kuori postitetaan oman kuntasi keskusvaalilautakunnalle.
Kun vaalivirkailija on sulkenut äänestysasiakirjasi keltaiseen lähetekuoreen, äänestyksesi on suoritettu.
Britannian pääministeri Theresa May uskoo, että he ovat oppositiojohtaja Jeremy Corbynin kanssa samaa mieltä monista brexitiin liittyvistä asioista.
Niitä ovat halu turvata työpaikat ja lopettaa vapaa liikkuminen joillakin sopimusalueilla sekä se, että Britannian eron EU:sta tulisi tapahtua sopimuksen pohjalta, May sanoi keskiviikkona parlamentissa.
May puolusti parlamentissa päätöstään etsiä brexit-kompromissia Corbynin kanssa. May taipui tarjoamaan työväenpuolueen johtajalle neuvotteluja, kun parlamentti ei edelleenkään hyväksynyt brexit-sopimusta. Toissa yönä se hylkäsi äänestyksissä neljä erilaista brexit-vaihtoehtoa.
Monet Mayn konservatiivisen puolueen edustajat ovat kuitenkin arvostelleet neuvotteluja Corbynin kanssa. Walesiin liittyviä asioita hoitanut ministeri Nigel Adams ilmoitti eroavansa vastalauseeksi tehtävästään. Hänen mukaansa riskinä on, ettei brexitistä tule sellaista, jonka puolesta britit äänestivät kansanäänestyksessä vuonna 2016, lainaa Britannian yleisradioyhtiö BBC.
Mayn mukaan Britannia toivoo lyhytaikaista lykkäystä ensi viikon perjantaille kaavaillulle EU-erolle. May toisti parlamentissa, että hän haluaa brexit-prosessin päätökseen 22. toukokuuta mennessä. Silloin Britannian ei tarvitsisi osallistua eurovaaleihin.
Ilkka Kemppinen / Yle
Mayn ja Corbynin on määrä tavata illansuussa Suomen aikaa. May aikoo neuvotella myös Walesin ja Skotlannin pääministerien Mark Drakefordin ja Nicola Sturgeonin kanssa.
Eräs lukija yllättyi pahan kerran, kun jakoi ehdokkaansa vaalivideon Facebookissa. Hänellä on 400 kaveria, joten julkaisut keräävät yleensä paljon reaktioita. Ei sillä kertaa: kukaan kaveri ei tykännyt tai kommentoinut julkaisua.
– Tajusin. Arka aihe. Nauratti, hän kirjoittaa.
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa ja puhe ehdokkaista ja puolueista käy vilkkaana. Mutta miten halukkaita ihmiset ovat jakamaan omia poliittisia näkemyksiään?
Kysyimme lukijoilta, kenelle he kertovat äänestyspäätöksistään. Lisäksi kysyimme, millaisia reaktioita tiedon jakaminen on saanut aikaan. Kyselymme keräsi kolmessa vuorokaudessa 126 vastausta. Tähän juttuun lainattuja vastauksia on tiivistetty.
Siinä on jotain samantapaista kuin uskon asioissa. professori Vilma Hänninen
Yksityinen, jo lapsuudessa opittu asia
Oman ehdokaskantansa paljastaminen on monelle yksityisasia, eikä tietoa välttämättä haluta jakaa edes oman puolisonsa kanssa.
“Vaalisalaisuus on keskeisiä demokratian perusarvoja. Ei ole oikein kertoa edes omaansa, vaikka ei salaamista itse arvostaisikaan. Ajatellaanpa tilannetta, että olet pienen kunnan peruskoulun opettajanhuoneessa ja kaikki muut kertovat ehdokkaansa, joka on keskustapuolueen kärkiehdokas. Itse olet äänestänyt sdp:n ehdokasta, mutta määräaikaisena sijaisena tiedät, että tieto kannastasi voisi johtaa sijaisuuksien vähenemiseen. Oliko siis oikein, että muut loivat tilanteen, jossa sinunkin kantasi selvisi?”
“Saatamme joskus elää yhteiskunnassa, jossa väärää poliittista kantaa olevat äänestäjät pyritään vaientamaan. Ei saa luoda käytäntöä ja odotuksia, että omasta äänestyspäätöksestä kerrotaan avoimesti, koska siitä seuraisi, että vaikeneminen tulkittaisiin äänestyspäätökseksi, josta äänestäjä ei jostakin syystä uskalla kertoa.”
Itä-Suomen yliopiston sosiaalipsykologian professori Vilma Hännisen mukaan oman poliittisen kannan jakamisessa on nykyään jotain hyvin intiimiä.
– Siinä on jotain samantapaista kuin uskon asioissa. Ne koetaan yksityisiksi, eikä niistä välttämättä haluta puhua ääneen, Hänninen pohtii.
Minua on lapsesta saakka ärsyttänyt se, ettei äitini ole koskaan halunnut kertoa kenellekään, ketä on äänestänyt.
Monilla omasta ehdokkaasta vaikeneminen on myös kotoa opittua, kuten seuraavat esimerkit osoittavat.
"Itselleni on jäänyt vahvasti mieleen lapsuudesta tilanne, jossa olin vanhempieni mukana äänestyspaikalla. Vanhemmat selittivät vaalien kulkua yksityiskohtaisesti. Kun kysyin, keitä vanhempani olivat äänestäneet, kumpikin jämäkästi totesi, ettei se kuulu kenellekään toiselle – ei edes perheenjäsenille. Tämä malli on minulla jäänyt vahvasti mieleen ja kunnioitan vaalisalaisuutta suuresti. Se on ehkä demokraattisen vaalijärjestelmän pyhin asia."
"Minua on lapsesta saakka ärsyttänyt se, ettei äitini ole koskaan halunnut kertoa kenellekään, ketä on äänestänyt. Hän vain toteaa ”vaalisalaisuus” ja hymyilee monalisamaisesti."
Ilmiriitoja kaveriporukoissa ja syrjintää työpaikalla
Politiikasta keskustelu voi aiheuttaa myös riitoja ja kärhämää, minkä vuoksi puolue- ja ehdokaskannasta mielellään vaietaan.
"Otin opiksi kerrasta, kun saimme kaveripiirissä ilmiriidan aikaiseksi presidentinvaalien toisella kierroksella. Mielipiteet jakautuivat voimakkaasti ja osan kanssa meni useampi vuosi, että asiasta pääsi yli. Nykyään puhumme kavereiden kanssa politiikasta yleisellä tasolla, mutta ei koskaan siitä, ketä äänestää. ”
Sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen kertoo suomalaisten olevan yleisesti ottaen konsensushakuisia.
– Ehkä sisällissodankin jälkimaininkeina halutaan, että sopu säilyy. Me emme ole niin innokkaita debatöörejä kuin joissan muissa maissa ollaan. Toisaalla kenties halutaan esittää poikkeavia kantoja selvemmin ja niin synnyttää keskustelua, Hänninen pohtii.
Hänninen arvioi, että poliitisen kannan jakaminen on helpompaa, kun voi olla varma toisten reaktiosta. Sen vuoksi esimerkiksi työpaikoilla ja opiskelumaailmassa poliittisia näkemyksiä saatetaan jakaa varovaisemmin.
Näissä vaaleissa äänestämääni puoluetta en todellakaan tule kertomaan, antaisin itsestäni kuvan kouluttamattomana moukkana.
Osa vastaajista pelkää puoluekannan paljastumisella olevan vaikutusta jopa työuralla etenemiseen. Näin kertovat erityisesti perussuomalaisten kannattajat.
""Sivistyneissä" piireissä pyörivänä perussuomalaisten kannattajana olen kohdannut varsinaista syrjintää äänestystaustani paljastuttua. Nykyään olen melkoisen niukkasanainen politiikkaa puhuessa."
“Näissä vaaleissa äänestämääni puoluetta en todellakaan tule kenellekään tutulle kertomaan, antaisin itsestäni kuvan kouluttamattomana moukkana, joka kaiken lisäksi ampuu itseään jalkaan. Päätin äänestää persuja. ”
Moni vastaaja korostaa myös, että työpaikoilla ylläpidetään kohteliasta etäisyyttä uteluissa.
Professori Vilma Hänninen pitää luonnollisena sitä, etteivät ihmiset halua työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa tuoda esiin valtavirrasta poikkeavia kantojaan.
– Erilaisuuden esiin tuomista vältetään, sillä vähemmistöja saatetaan katsoa kielteisesti. Ihminen ei halua kertoa kuuluvansa sellaiseen porukkaan, jota ei pidetä arvossa. Tässäkin pätee niin kutsuttu bandwagon-ilmiö, jossa ihmiset mielellään lähtevät voittajien vaunuun. Kanta tuodaan esiin, jos se on jotenkin nouseva, vahva ja voitokas kanta, Hänninen luonnehtii.
Jutteleminen on helppoa, kun arvot ovat samat ja argumentit vakuuttavia
Moni jakaa mielellään tietoja äänestykäyttäymisestään sellaisten henkilöiden kanssa, joiden kanssa on samoilla linjoilla poliittisissa kannoissa. Sellaisia henkilöitä ovat esimerkiksi puoliso, lapset tai läheisimmät kaverit.
“Kerron vain aviomiehelleni. Olemme samaa mieltä asioista ja aika usein päädymme äänestämään jopa samaa ehdokasta."
"Olen puhunut kotona ja kavereiden kanssa. Se on helppoa, koska olemme samoilla linjoilla. Töissäkin puhumme, siellä on eri tavoin äänestäviä ja moni on kertonut ketä aikoo äänestää. Meillä on sillä tavalla hyvä porukka ja fiksuja ihmisiä, että kenenkään päätöstä ei ole ruvettu ruotimaan vaan niitä on kunnioitettu."
Kun työkaveri oli ehdolla, sanoin suoraan, etten aio häntä äänestää, koska hän on keski-ikäinen mies.
Joillekin yhteinen arvopohja on ykkösjuttu:
"Kerron avoimesti kaikille. Sillä tavalla pääsee eroon turhista kavereista."
"En ole koskaan joutunut riitoihin kenenkään kanssa vaalisalaisuuden rikkomisen takia, mutta olen kerran tai pari muuttanut omaa mielipidettäni ihmisestä kuultuani, ketä hän äänesti."
"Jos ei kehtaa ääneen kertoa, ketä tuli äänestettyä, niin kannattaa vakavasti miettiä, pitäisikö vaihtaa joko puoluetta tai ystäväpiiriä – vaiko kenties molempia."
Äänestyskäyttäytymisestä puhumista pidetään kuitenkin tärkeänä. Useampi vastaaja korostaa, että omasta, valtavirrasta poikkeavasta kannasta kertominen on helppoa, jos pystyy perustelemaan oman kantansa:
"Minulla on aina hyvät perustelut, joten yleensä ihmiset eivät reagoi suurestikaan, vaikka puoluekanta olisikin erilainen kuin heillä. Tänä vuonna aion äänestää totaalisesti eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Isäni sai sätkyn kerrottuani tästä. Meuhkattuaan aikansa äänestyspäätöksestäni, seitsemänkymppinen isäkin rauhoittui."
Kuiskuttelua, hörähtelyä ja vaikenemista
Omasta ehdokkaasta ja suosikkipuolueesta puhuminen voi olla kova pala ja aiheuttaa tuttavapiirissä monenlaisia reaktioita, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:
“Yleensä reaktio on ollut höhähdys tai pieni vitsi, jos mainitsen äänestäneeni (supisuomalaisena) rkp:tä ja kannattavani liberalismia, vaikka en ole rikas.”
"Tulin kaapista näissä vaaleissa ja liityin erään ehdokkaan julkiselle tukijalistalle. Täällä perähikiällä ko. puolueen kannattaminen on suurin piirtein rikos. Kyllä pitkiä katseita on tullut, ihan sama. Nyt on pakko tehdä jotain ympäristökatastrofin ehkäisemiseksi. Olen sen velkaa lapsilleni. Toisaalta moni on tullut ääntä madaltaen kertomaan, että itsekin äänestää ko. puoluetta, että esimerkillä on ollut myös väliä."
Nämä asiat eivät saisi olla sellaisia, että ne katkaisevat keskusteluyhteyden. Vilma Hänninen
"Yleensä kerron, että aion äänestää nuorta naista, minkä johdosta minua pidetään feministinä mitä osittain olenkin. Feminismiin suhtaudutaan jopa vihamielisesti, yleensä kuitenkin naureskellen ja vähätellen. Yleensä töissä puhutaan aiheesta yleisellä tasolla, mutta kun työkaveri oli ehdolla, niin sanoin suoraan, etten aio häntä äänestää, koska hän on keski-ikäinen mies."
"Kannoista keskusteleminen olisi kauhean hyödyllistä"
Osa kertoo kannoistaan puoluetasolla, ei ehdokastasolla. Jotkut myös mainitsevat kertovansa mieluummin sen, ketä eivät ainakaan äänestä. Useampi vastaaja piti vaikenemisen ilmapiiriä kummallisena.
"Eikö ole merkillistä, jollei voi paljastaa arvojaan? Kerron puolueen. Kysyttäessä kerron myös henkilön, mutta kukaan ei kysy. Epäilen että ei haluta mennä syvemmälle sisältöihin ja pelätään erimielisyyttä. On siinä perääkin. Vasta selvisi, ettei tuttava usko ilmastonmuutokseen. Täytyy sanoa että käsitykseni hänestä muuttui kerrasta."
Sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen pitää erittäin tärkeänä sitä, että myös politiikasta uskallettaisiin keskustella avoimesti.
– Ei ole kauhean hyvä asia, että potentiaaliset kiistanaiheet pidetään poissa keskustelusta. Nämä asiat eivät saisi olla sellaisia, että ne katkaisevat keskusteluyhteyden. Poliittisista kannoista puhuminen olisi kauhean hyödyllistä. Siten ei olisi niin, että jotkut vain keskustelevat meidän puolesta, Hänninen pohtii.
Kun kysyin, keitä vanhempani olivat äänestäneet, kumpikin jämäkästi totesi, ettei se kuulu edes perheenjäsenille.
Muutama vastaaja muistutti myös, että vaikka ehdokkaista puhutaan avoimesti, lain tarkoittama vaalisalaisuus ei murru.
"Totta kai kerron, jos jotakuta kiinnostaa. Eihän se silti vaalisalaisuutta murra: kukaan, edes puolisoni, ei oikeasti näe kenen numeron mie siellä kopissa väkerrän. Vaikka kerron avoimesti, niin voisinhan periaatteessa valehdella :)"
Virallisesti vaalisalaisuus viittaa äänestäjän oikeuteen antaa äänensä siten, ettei kukaan saa tietää, ketä hän äänesti. Käytännössä tämä toteutuu Suomessa suljetulla lippuäänestyksellä, minkä myötä annettua ääntä ja äänestäjää ei voida enää jälkikäteen yhdistää toisiinsa. Arkikielessä vaalisalaisuuteen viitataan myös silloin, kun puhutaan omista poliittisista kannoista.
– Jos katsoo, miten tähän katastrofaaliseen ilmastonmuutokseen suhtaudutaan, niin ei näytä kovin hyvältä.
Kosmologi Syksy Räsänen on työskennellyt tutkijana Oxfordin yliopistossa ja myös Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERNissä. Suomeen Räsänen palasi vuonna 2010 työskentelemään dosenttina Helsingin yliopistolle.
Räsäsen oma suhtautuminen ilmastoasioihin on hyvin yksiselitteinen. Hän ei näe ilmastonmuutosasiaa jossain tulevaisuudessa siintävänä uhkana.
–Ilmastonmuutos ei ole uhka, vaan se on paraikaa toteutuva katastrofi, joka tappaa satoja tuhansia ihmisiä vuosittain. Kysymys on siitä kuinka pahaksi se tulee ja uhkaako se teknologisen sivilisaation tai pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunnan selviytymistä.
Fysiikan opetuksen taso ihmetyttää
Räsänen on kosmologina huolissaan fysiikan opetuksen tasosta Suomen kouluissa. Hän pohjaa käsityksensä siihen, että suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan osuus on hänen mukaansa lähes olematon koulujen opetussuunnitelmassa.
– Suhteellisuusteoria mainitaan ehkä ohimennen ja kvanttifysiikastakin on ihan vähän siellä. Tämä on sinänsä hassua, koska näillä on ollut valtava maailmankuvallinen merkitys meille.
– On hämmentävää, että vaikka ihminen kävisi läpi meidän koko koulujärjestelmän ja ottaisi kaikki fysiikan kurssit siellä, niin ne ovat lähes yhtä tietämättömiä kuin 1800-luvun esi-isät siitä, millainen todellisuus on.
"Fysiikka ja luonnontieteet ovat mullistaneet meidän käsityksemme maailmasta"
Tiedemaailmassa Syksy Räsänen on tullut tutuksi maailmankaikkeuden laajenemista koskevasta tutkimuksesta. Hänet tunnetaan myös kansantajuisista kolumneistaan, jotka käsittelevät kosmologiaa. Kysymykseen siitä, mitä kaikkien pitäisi ymmärtää kosmologiasta, hänen on kuitenkin vaikea vastata.
– Tämä on vähän samanlainen kysymys kuin, onko jotain, mitä ihmisten pitäisi tietää historiasta? Sen sijaan, että nostaisin minkään yksittäisen asian niin sanoisin, miten fysiikka ja luonnontieteet ovat mullistaneet meidän käsityksen maailmasta. Niillä on ollut valtava teknologinen merkitys.
– Kolmanneksi se, mitä minusta ei usein osata arvostaa on, miten tämä teknologinen kehitys on toiminut yhteiskunnallisen muutoksen moottorina, jos ajattelee vaikka teollista vallankumousta.
Puoli seitsemän lähetyksessä kosmologi Syksy Räsänen pääsi vastaamaan myös esikouluikäisten lasten esittämiin kysymyksiin maailmankaikkeudesta.
Katso koko lähetys jutun pääkuvana olevasta videosta.
Murhatun sauditoimittajan Jamal Khashoggin lapset saattavat saada jopa kymmenien miljoonien dollareiden korvaukset isänsä kuolemasta.
Yhdysvaltalaislehti Washington Post kertoi tiistaina, että Khashoggin neljä lasta ovat jo saaneet miljoonatalot ja 10 000 dollarin kuukausittaisia elatusmaksuja. Tämän lisäksi kuningaskunta saattaa vielä maksaa lapsille jopa kymmenien miljoonien dollarien korvaukset.
Uutiskanava CNN:n mukaan perhe saattaa saada yhteensä noin 70 miljoonaa dollaria, jos mukaan lasketaan mahdollisesti Khashoggin murhasta syytettyjen oikeudenkäynnin jälkeen maksettavat miljoonat.
Khashoggin murhasta on nimetty 11 epäiltyä, joista viisi on saanut syytteet. Tuomio olisi kuolema.
Jos miehet tuomittaisiin kuolemaan, Khashoggin perheellä olisi islamilaisen sharia-lain ja saudikäytäntöjen mukaan mahdollisuus armahtaa kuolemaantuomitut vastineeksi "verirahoista", CNN kertoo. Jos tuomituilla ei rahoja olisi, apuun voisi astua valtio.
Khashoggilla on kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
Murhattiin konsulaatissa
Khashoggi murhattiin Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa viime vuoden lokakuussa. Hän oli hakemassa avioliittoa varten tarvittavia papereita. Khashoggi oli kuollessaan 59-vuotias.
Esimerkiksi YK on päätynyt siihen, että murhasta olivat vastuussa Saudi-Arabian viranomaiset. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n mukaan murhan määräsi Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman. Saudi-Arabia kiistää yhteyden.
Rahojen tarkoituksena on Washington Postin mukaan taata, että lapset ovat mahdollisimman hiljaa isänsä murhasta.
Toistaiseksi lapset eivät ole kritisoineet Saudi-Arabian kuningashuonetta, vaikka Khashoggin murha on herättänyt laajaa kansainvälistä keskustelua ja julkista paheksuntaa Saudi-Arabiaa kohtaan.
Washington Postin haastattelema saudiviranomainen kielsi, että rahojen vastineeksi lasten pitäisi pysyä hiljaa. Virkailijan mukaan maassa on tapana tukea taloudellisesti väkivaltaisten rikosten tai luonnonmullistusten uhreja.
Kaikki neljä lasta ovat saaneet lähekkäin sijaitsevat talot Jeddasta. Suurimman sai vanhin poika, pankkiiri Salah Khashoggi. Hän on Washington Postin mukaan ainoa lapsi, joka aikoo jatkaa elämäänsä Saudi-Arabiassa. Muut asuvat Yhdysvalloissa.
Britannian armeija tutkii sosiaalisessa mediassa levinnyttä videota, jossa sotilaspukuiset miehet näyttävät käyttävän oppositiojohtaja Jeremy Corbynin kuvaa maalina ampumaharjoitukissaan.
Armeijan mukaan videossa kuvatun kaltainen käytös on täysin tuomittavaa. Sen ovat tuominneet myös Corbynin työväenpuolueen ja hallitsevan konservatiivipuolueen edustajat.
Brexit-kiistely kuumentaa tunteita Britannian politiikassa ja se on lisännyt huolta poliitikkojen turvallisuudesta.
Lisää aikaa kavereiden kanssa, lisää omaa aikaa, enemmän aikaa yhdessä perheen ja vanhempien kanssa. Nämä olivat lasten suurimpia toiveita opetus- ja kulttuuriministeriön teettämässä koululaiskyselyssä.
Kyselyyn vastasi 95 000 peruskoululaista – noin 10 000 lasta jokaiselta luokka-asteelta.
Kolmannen kerran tehdyssä kyselyssä selvitettiin tällä kertaa muun muassa lasten ja nuorten tyytyväisyyttä elämään, halua vaikuttaa asioihin ja sitä, millaisia harrastuksia he kaipaavat.
Tällä ja aiemmin tehdyillä kyselyillä on vaikutusta siihen, millaisiin harrastuksia edistäviin hankkeisiin opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa rahaa.
Lisää harrastuksia toivoi kuitenkin vain 15 prosenttia vastanneista lapsista ja nuorista. Sen sijaan yli puolet toivoi enemmän vapaata aikaa ja yhdessäoloa kavereiden ja läheisten kanssa.
Yle Uutisgrafiikka
Myös Helsingin Viikin normaalikoulussa oma aika oli koululaisten toivelistan kärjessä.
Seitsemäsluokkalaiset Ivan Gogolev ja Jamal Ogbu haluaisivat viettää aikaa enemmän erityisesti kavereiden kanssa.
– Vaikka minulla onkin kivat harrastukset, niin joskus tuntuu, että on liian vähän aikaa. Välillä on kivaa vaan hengailla ja chillaa, Ivan Gogolev pohtii.
Ogbu on samaa mieltä. Koulupäivät on hänen mielestään pitkiä. Läksyt ja kokeet vievät paljon aikaa.
– Sitä tietysti kaikki toivoo, että olisi vähemmän kokeita ja läksyjä, mutta näin se on, Ogbu hymyilee.
Ivan Gogolev arvelee, että harrastuksia vähentämällä hän saisi kaipaamansa vapaata aikaa. Luokkakaveri Jamal Ogbu toivoisi, että läksyjä ja kokeita olisi vähemmän.Pekka Tynell / Yle
Tuleva lapsiasiavaltuutettu kehottaa kuuntelemaan lasten viestiä
Turun yliopiston sosiaalityön professori ja toukokuun alussa lapsiasiavaltuutettuna aloittava Elina Pekkarinen pitää oman ajan tarvetta tärkeänä havaintona.
Pekkarinen on perehtynyt tutkijana nuorten näkemyksiin ja hyvinvointiin muun muassa Nuorisobarometria tehdessä. Oman ajan tarve on noussut esiin myös muissa lasten leikkejä ja vapaa-aikaa koskevissa tutkimuksissa.
Turun yliopiston sosiaalityön professori ja tuleva lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.Roni Lehti / Lehtikuva
– Lasten mahdollisuus omaan aikaan on kaventunut. Esimerkiksi sinänsä hyvää tarkoittavat ilta- ja aamupäiväkerhot vievät tilaa ajalta, joka ennen oli useimmiten lasten omaa ja ohjelmoimatonta aikaa.
Aikuisille voi näyttäytyä uhkaavana, jopa vaarallisena, jos lapset ovat ilman ohjausta tai välitöntä valvontaa. Pekkarinen kuitenkin muistuttaa, että jokaisen lapsen ja nuoren identiteetin rakentumiselle on hyödyllistä olla välillä ilman ohjattua toimintaa.
– Ihmisen kasvuun kuuluvat myös hetket, jolloin mitään ei tapahdu. Tylsistyminen on tervettä, se lisää luovuutta ja kykyä ongelmanratakaisuun.
Harrastukset ovat toki hyvä tapa järjestää vapaa-aikaa ja myös löytää ystäviä. Kyselyssä kymmenien tuhansien lasten toive vapaasta yhdessäolosta voi kuitenkin kertoa myös liian aikataulutetusta ja ohjelmoidusta arjesta.
Aikuisten tuntosarvien pitää olla siis koholla.
– Meillä on ehkä hieman liikaakin sellaista harrastususkoa. Ajatellaan, että harrastukset ovat se taikatemppu, jolla lasten ja nuorten hyvinvointia lisätään. Näin se ei kuitenkaan aina ole. Harrastus voi olla myös kuormittava, jopa ahdistava.
Lähes joka viides kaipaa kaveria
Viime aikoina paljon puhuttanut yksinäisyys näkyy myös tässä kyselyssä: lapsista ja nuorista 17 prosenttia – siis lähes joka viides – haluaisi lisää kavereita.
Kyselyn perusteella näyttää myös siltä, että moni kaveria kaipaava lapsi ei ole myöskään kovin tyytyväinen elämäänsä.
Yksinäisyyden ja hyvinvoinnin välinen yhteys on noussut selvästi esiin muissa tutkimuksissa, esimerkiksi Kouluterveyskyselyssä. Tämä on professori Elina Pekkarisen mielestä tämän valtakunnallisen koululaiskyselynkin tärkeintä antia.
– Uutta ja yllättävää se ei siis ole, mutta kyllä se tässäkin kyselyssä hätkähdyttää. Minun mielestäni pitää kiinnittää nyt tarkalla silmällä huomiota yksinäisyyden ja kavereiden merkitykseen.
Sosiaalisten suhteiden vahvistamiseen pitää tulevan lapsiasiavaltuutetun mielestä panna nyt paukkuja. Vertaissuhteiden vahvistaminen täytyy ottaa työvälineeksi niin kouluissa kuin vapaa-ajallakin – myös perheissä, ja ihan tosissaan.
– Meillä puhutaan paljon koulukiusaamisesta ja harrastusten tärkeydestä, mutta ei kuitenkaan kovin paljoa tarkemmin mietitä, miten yksinäisyyttä voitaisiin torjua.
Kuudesluokkalainen Laura Koskinen on mukana vaikuttamassa koulunsa Kestävän kehityksen -raadissa.Pekka Tynell / Yle
Tutkija: Hokema passiivisista nuorista voidaan unohtaa
Myös tänään keskiviikkona julkistettu opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallinen koululaiskysely vahvistaa, että nuorilla on halu vaikuttaa asioihin. Varsinkin niihin, jotka ovat lähellä omaa arkea.
Joka kolmas lapsi tai nuori halusi vaikuttaa kouluruokailuun ja välitunteihin. Heillä on mielessään myös ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä.
Joka neljännellä oli halua ja ideoita vaikuttaa oppitunteihin, luontoon ja luonnonsuojeluun sekä esimerkiksi älylaitteiden käyttöön koulussa.
Yle Uutisgrafiikka
Professori Elina Pekkarisen mielestä on erittäin tärkeää, että lasten ja nuorten ääntä myös kuullaan. Siinä on hänen mielestään kouluissa kunnostauduttu aiempaa paremmin. Kyselyillä ja osallistamisella pitääkin olla oikeasti vaikutusta.
– Ei ole hyvä, jos lapsille tulee jo hyvin pienenä tunne, etteivät he pysty vaikuttamaan arjessa tapahtuviin asioihin. Se on omiaan estämään jatkossakin osallistumista ja motivaatiota muuttaa asioita, Pekkarinen muistuttaa.
Viikin normaalikoulun kuudesluokkalainen Laura Koskinen kokee, että ainakin omassa koulussa oppilaiden ääntä kuullaan.
Hän on mukana koulunsa Kestävän kehityksen -raadissa. Raadissa oppilaat pohtivat keinoja, miten arki koulussa pyörisi ympäristöystävällisemmin.
Viime aikoina raatilaiset ovat esimerkiksi pohtineet, miten kouluruokaa menisi vähemmän roskiin.
– Vaikuttaminen on kivaa. Sitä tuntee itsensä paremmaksi, kun pystyy vaikuttamaan asioihin. Kaikkia se ei kiinnosta, ja ne odottaa, että muut tekee, mutta minusta se on tosi kivaa.
Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange) on Stanley Kubrickin elokuva, joka perustuu brittikirjailija Anthony Burgessin samannimiseen romaaniin. Elokuva herätti ilmestyessään 1971 valtavasti huomiota väkivaltaisuutensa vuoksi. Sen tarkkaan piirretty estetiikka, pääasiassa klassisesta musiikista koostuva ääniraita ja vaikuttava näyttelijä Malcolm McDowell pääroolissa, kuitenkin vakuuttivat yleisön.
Elokuva on myöhemmin valittu muun muassa yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista brittielokuvista.
The Guardian -lehti on pyytänyt Kellopeliappelsiini-elokuvan pääosan esittäjää, näyttelijä Malcolm McDowellia muistelemaan elokuvan tekemistä tulevan Stanley Kubrick -näyttelyn vuoksi.
McDowell kertoo viettäneensä yhdeksän pitkää kuukautta yhdessä Kubrickin kanssa ennen, kuin ohjaaja käynnisti kuvaukset.
– Katsoimme hirveitä, väkivaltaisia elokuvia muun muassa keskitysleireistä. Stanley ajatteli, että niitä näytettäisiin henkilöhahmolleni Alexille elokuvan “torjumisterapiassa”.
Malcolm McDowellin esittämä Alex päätyy vankilaan ja sitä kautta kokeelliseen hoitoon, jossa hänen mieltymyksensä väkivaltaan yritetään karsia.Warner Bros / AOP
Kellopeliappelsiinin päähenkilön Alexin elämä pyörii väkivallan ympärillä. Hän hakkaa jengiläistensä, drugiensa, kanssa kadulla ja kerää uhreiltaan kaiken irtaimen. Lopulta Alex päätyy vankilaan ja osallistuu kokeelliseen ja rankkaan Ludovico-hoitoon.
Elokuvan ikoniseksi tunnusmerkiksi nousi väkivaltaisen Alexin ja hänen jenginsä valkoinen asu, jota korostettiin erikoisilla päähineillä. Alexilla oli päässään knalli. Puku syntyi summamutikassa, kertoo McDowell.
– Stanley kysyi minulta, millaisena näkisin Alexin ja hänen jenginsä. Siis miltä he näyttäisivät ja miten pukeutuisivat. Autossani sattui olemaan krikettikamppeet. Puin kokovalkoisen peliasun päälleni.
– Kubrick ihmetteli peliasun alasuojaa ja pyysi minua pukemaan sen housujen päälle. Siinä se sitten oli, kertoo McDowell Guardianille.
Kubrick ja Marlon Brando eivät sopineet yhteen
Stanley Kubrick syntyi Yhdysvalloissa ja aloitti elokuvauransa siellä.
Muutaman kohtuullisen menestyksen jälkeen hän luuli saaneensa käsiinsä kultakimpaleen. Tekeillä oli elokuva Vihan riivaama ja pääosaan oli saatu kuuma tähti Marlon Brando. Kubrick ja Brando osoittautuivat kuitenkin yhtä jääräpäisiksi ja yhteisen elokuvan tekeminen kävi mahdottomaksi. Vihan riivaama valmistui vuonna 1961, mutta sen ohjasi Marlon Brando, ei Stanley Kubrick.
Kubrick ohjasi vielä yhden elokuvan Hollywoodissa. Spektaakkelimainen Spartacus menestyi hyvin, mutta Kubrickin mitta oli tullut täyteen Hollywoodia. Hän muutti ja jäi loppuiäkseen Englantiin.
Mantereen vaihdon jälkeen ohjaajan ura lähti lentoon. Lolita, Tohtori Outolempi , 2001: Avaruusseikkailu ja Hohto ovat ilmaisultaan kokeellisia, mutta yleisön rakastamia. Kubrickin elokuvista viisi on valittu Internet Movie Database -elokuvasivuston sadan parhaan elokuvan joukkoon.
Kuva Stanley Kubrickin elokuvasta Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange) vuodelta 1971. Näyttelijä Malcom McDowellin silmien sarveiskalvot raapiutuivat, kun kuvauksissa käytetyt levittimet eivät pysyneet paikallaan.Warner Bros / AOP
Ristiriitainen persoona ei luultavasti saisi ohjata tänä päivänä
Malcom McDowell kertoo, ettei Kubrick ollut kovinkaan kiinnostunut hänenkään hyvinvoinnistaan. Kellopeliappelsiinissa on kohtaus, jossa Alexille pakkosyötetään väkivaltakuvastoa. Hänen silmänsä pidetään auki metallisilla levittimillä.
– Silmäni puudutettiin kohtausta varten. Yleensä levittimiä käytetään silmäleikkauksissa ja niiden aikana potilas makaa pitkällään. Minä kuitenkin istuin pystyasennossa. Kohtauksen kuvaamisen aikana metalliset pidikkeet lähtivät liukumaan ja raapivat silmieni sarveiskalvoja. Kun puudutus lakkasi, silmiini koski niin hirveästi, etten voinut muuta kuin hakata päätä seinään, muistelee McDowell Guardian-lehdelle.
Näyttelijän mukaan hänen tuskansa ei juurikaan hetkauttanut ohjaajaa. Kubrick oli huolissaan vain siitä, milloin päästäisiin taas kuvaamaan.
Psykologinen väkivalta ei katoa maailmasta
Malcolm McDowellin mukaan yhä uudet sukupolvet löytävät leffan. Kellopeliappelsiinin hätkähdyttävä väkivalta ei McDowellin mukaan kuitenkaan ole sen suosion syy. Leffan juju oli ja on yhä psykologisessa otteessa. Kysymys ihmisen itsemääräämisoikeudesta on yhä mitä ajankohtaisin.
Kun kuvaukset olivat ohi McDowell ajoi Cornwalliin, Iso-Britannian läntisimpään kärkeen. Hän vietti aikaa yksin ja vaelteli nummilla. Raaka kuvasto pyyhkiytyi hänen mielestään. McDowell ei rikastunut elokuvalla, vaikka siitä tuli jättimenestys. Rahat menivät ohjaajan taskuun. Näyttelijä ei kanna siitä kaunaa. Hän ja Kubrick piirsivät yhdessä Alex-hahmon elokuvahistoriaan.
London Design Museum -museo avaa Stanley Kubrick -näyttelynsä 26 huhtikuuta. Näyttelyssä on esillä myös Kellopeliappelsiini-elokuvan julisteen suunnitelleen Philip Castlen töitä. Stanley Kubrick kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Harpendenissa, Englannissa vuonna 1999.
Portugalin ilmavoimat on antanut julkilausuman, jossa se kertoi yhden merivalvontalentokoneensa eksyneen Suomen ilmatilaan ilman lupaa vahingossa kertoo uutistoimisto APTN.
Yle kertoi eilen epäillystä ilmatilaloukkauksesta, joka tapahtui maanantai-iltana Kirkkonummella sijaitsevan Upinniemen edustalla kello 17.59.
Julkilausumassa todetaan, että kyseessä oli NATO-operaatio, jossa sen P-3-Orion-lentokone oli lentänyt Puolasta Itämerelle. Kone oli lausuman mukaan kääntynyt vahingossa 500 metrin verran Suomen ilmatilaan.
Portugalin ilmavoimat antoi lausunnon tiistaina ja kertoi lähettäneensä aiheesta selityksen Suomen viranomaisille.
Chicagossa on valittu pormestariksi 56-vuotias Lori Lightfoot, avoimesti lesbo ja afroamerikkalaiseen vähemmistöön kuuluva nainen.
Politico-verkkojulkaisun mukaan Lightfootin valinta on monella tapaa poikkeuksellinen. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kolmessa suurimmassa yhdysvaltalaiskaupungissa New Yorkissa, Los Angelesissa ja Chicagossa nousee valtaan tummaihoinen nainen.
Näissä kaupungeissa ei ole myöskään aiemmin valittu avoimesti homoseksuaalista ihmistä pormestariksi.
– Voitto on historiallinen, ja kiistämättä tämä on ylpeydenaihe kaupungin HLBTQ-yhteisölle, chicagolaisen sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan järjestön johtaja Brian Johnson sanoi uutistoimisto AP:n mukaan.
HLBTQ-lyhenne tulee sanoista homo, lesbo, biseksuaali, transihminen ja queer.
Historialliset pormestarivaaleista teki myös se, että toisella kierroksella oli vastakkain kaksi afroamerikkalaista naista. Lightfootin vastaehdokas oli 72-vuotias chicagolainen pitkän linjan poliitikko Toni Preckwinkle.
Yhdysvaltain kolmanneksi suurimmassa kaupungissa on yleensä valittu pormestareiksi perinteisiin poliittisiin mahtisukuihin kuuluvia miehiä.
"Poikien vanha kerho" vaihtoon
Lightfootilla ei ole kytköksiä sisäpiiriin eikä aiempia poliittisia luottamustoimia. New York Times arvioi, että äänestäjät halusivat muutoksen kulttuuriin, jossa valta on siirtynyt politiikan sisäpiiriläiseltä toiselle ja korruptio rehottaa.
– Ei mitään henkilökohtaista, mutta hän ei kuulu samaan vanhaan poikien kerhoon, 40-vuotias Lightfootin kannattaja Kimberly Smith kommentoi lehdelle.
Chicagoa on vain kerran aiemmin johtanut nainen, Jane Byrne 1970- ja 80-lukujen vaihteessa.
Uutistoimisto AP:n mukaan seitsemässä muussa suuressa amerikkalaiskaupungissa on pormestarina afroamerikkalainen nainen, esimerkiksi eteläisissä Atlantassa ja New Orleansissa.
Nelivuotisella pormestarikaudellaan Lightfoot haluaa jakaa Chicagon varakkaiden alueiden hyvinvointia kaupungin köyhempiin osiin.
– Saatamme olla toisillemme tuntemattomia, mutta tässä huoneessa ja kaupungissa olemme toistemme naapureita, hän sanoi voitonpuheessaan CNN:n mukaan.
Helsingin hovioikeus on tuominnut Helsingin käräjäoikeuden tuomarin sakkoihin tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta Axl Smithinsalakatselujutun tuomion julkistamisessa.
Tuomarin virheen vuoksi tiedotusvälineille toimitettiin tuomio, johon sisältyi salakatseluvyyhdin uhrien salattuja nimiä
Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeudessa tuomion laatimisessa käytössä olleen järjestelmän ongelmat olivat osin mahdollistaneet sen, että käräjätuomari oli luullut salassapitomerkintöjen olleen kunnossa. Käräjätuomari oli myös pyrkinyt korjaamaan virheensä heti sen havaittuaan.
Hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen seuraamus virkasalaisuuden rikkomisesta on 25 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus, yhteensä 1 450 euroa.
Tuomari päätti itse nimien salaamisesta
Käräjäoikeus tuomitsi Smithin seksikumppaniensa salakuvaamisesta ja tallenteiden esittelystä useille ihmisille. Käräjäoikeus lähetti tuomion helmikuussa 2017 pyynnöstä useisiin uutistoimituksiin.
Tuomari kiisti syyllistyneensä rikokseen. Hänen mukaansa asiassa oli tapahtunut inhimillinen virhe kun muutama kohta laajasta tuomiosta jäi salaamatta. Hän kuitenkin myönsi vastuun salausmerkinnöistä olleen hänellä.
Tuomari määräsi itse oikeudenkäynnissä uhrien nimet ja tunnistetiedot salassa pidettäviksi.
Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan päätti apulaisoikeuskansleri. Jutussa oli asianomistajina seitsemän Axl Smithin salakatseluvyyhdin uhria.
Hovioikeus velvoitti valtion käräjätuomarin työnantajana maksamaan neljälle uhrille korvausta kärsimyksestä kullekin 1 000 euroa heidän vaatimuksensa mukaisesti.
Käräjäoikeuden Smithille langettama tuomio ei muuttunut hovioikeudessa. Helsingin hovioikeus tuomitsi marraskuussa 2017 Smithin vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Smith tuomittiin 30 salakatselusta, neljästä kunnianloukkauksesta sekä kahdesta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Uhreja oli yhteensä 29.
Joulukuu 2016, Berliini. 23-vuotias Anis Amri ajaa rekan ihmisjoukkoon Breitscheidplatzin joulumarkkinoilla. 12 ihmistä kuolee. Myöhemmin Amrin todetaan inspiroituneen terroristijärjestö Isiksestä.
Ennen iskuaan Amri oli istunut neljä vuotta italialaisessa vankilassa tuhopolton yrityksestä. Kotimaassaan Tunisiassa hän oli tehnyt ryöstöjä ja käyttänyt huumeita.
Mutta radikalisoituneena häntä ei pidetty. Amri tuntui muuttuneen vankilassa. “Meni sisään tietynlaisena ja tuli ulos täysin toisenlaisena”, kuten hänen veljensä sanoi.
Vankiloita on kutsuttu jopa terrorismin yliopistoiksi
Charlie Hebdon terrori-isku Ranskassa 2015. Brysselin terrori-isku Belgiassa 2016. Barcelonan terrori-isku Espanjassa 2017.
Euroopan viimevuotisten terrori-iskujen tekijöistä merkittävä osa oli viettänyt aikaa vankilassa ennen iskua. Menneet kiven sisään “tavallisten” rikosten vuoksi, tulleet ulos valmiina tappamaan väkivaltaisen ideologian puolesta.
Tämä on herättänyt Euroopan pohtimaan vankiloiden merkitystä terrorismin synnyssä. Asiaa on pohtinut myös Suomen Rikosseuraamuslaitos Rise.
Risen mukaan Suomen vankiloissa on kymmeniä vankeja, joissa on nähty merkkejä väkivaltaisesta ääriajattelusta.
Nyt Risellä on suunnitelma, mitä heille tulisi tehdä.
Ilmiö ei ole uusi
Rikolliset ovat aina kohdanneet toisensa vankiloissa. Samaa pätee terrorismista tuomittuihin.
1900-luvulla irlantilaisten nationalistien terroristijärjestö IRA rekrytoi uusia jäseniä aktiivisesti englantilaisten vankiloiden kautta. Vuosituhannen alussa terroristijärjestö Al-Qaida teki samaa sekä länsimaiden että Lähi-idän vankiloissa. Viime vuosina erityisesti Isis.
Vankilassa yhteiskunnan syrjäytyneet, väkivaltaiset ja henkisesti hauraat ihmiset päätyvät samaan ahtaaseen tilaan karismaattisten villitsijöiden, joskus tuomittujen terroristien kanssa. Siksi vankiloita on kutsuttu jopa terrorismin yliopistoiksi.
Nimitys on yliampuva, sanoo Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Annika Finnberg.
– Vankila itsessään ei radikalisoi, mutta olosuhteet vankilassa voivat työntää kohti radikalisaatiota.
Finnberg vastaa Risen uuden, vankilaradikalisaatiota tutkivan ryhmän kehittämisestä ja koordinoinnista. Seitsemästä virkamiehestä koostuva ryhmä on osa Risen ratkaisua radikalisoitumista koskevaan ongelmaan.
Tehtävä on vaikea: Pitäisi huomata, kun vangin radikaalit ajatukset ja mielipiteet tiivistyvät väkivallan hyväksynnäksi, tai valmiudeksi ryhtyä siihen itse.
Ja sitten pitäisi puuttua kehitykseen, ennen kuin ääriajattelu ottaa vallan. Ettei käy niin kuin Anis Amrin kohdalla kävi.
Finnberg uskoo, että se on mahdollista.
– Avainasemassa on se, että kehitys havaitaan ajoissa.
Vankilassa radikalisoitumisella tarkoitetaan kehitystä, jonka myötä vanki alkaa perustella käyttämäänsä väkivaltaa ideologiallaan. Tai vähintäänkin alkaa pitää tällaista väkivaltaa oikeutettuna.
Tätä se tarkoittaa käytännössä:
“Vanki oli äänekkäästi juhlinut erästä terrori-iskua, sekä esittänyt myönteisiä kannanottoja liittyen terrorismiin. Vanki on kuulunut vankilassa rukouspiiriin, jonka toiminnassa on ollut väkivaltaisia piirteitä.”
“Vanki on kertomansa mukaan siviilissä osallistunut äärioikeistolaista ideologiaa kannattaviin mielenilmaisuihin, sen lisäksi hän on vankilassa henkilökunnalle esittänyt natsien iskulauseita”.
“Vanki on syyllistynyt uskonnolla perusteltuun pahoinpitelyyn vankilassa. Arvaamatonta ja uhkaavaa käytöstä myös henkilökuntaa kohtaan. Uhonnut henkilökunnalle pelkäävänsä vain jumalaa”.
Otteet ovat raportista, jonka Rise julkaisi huhtikuussa 2018. Projekti, jota raportti koski, oli ensimmäinen kerta kun Rise kartoitti vangeissa piileviä radikalisoitumisen piirteitä.
Raportti herätti huomiota mediassa. “Suomen vankiloissa yli sata radikalisoitunutta vankia”, kertoivat otsikot.
Turun puukotusisku oli tapahtunut kahdeksan kuukautta aiemmin. Rise sai vuodelle 2018 rahoitusta ilmiön ennaltaehkäisyyn. Rahalla palkattiin Finnberg ja kuusi muuta virkamiestä hankkimaan ja analysoimaan tietoa vankien ääriajattelusta.
Nyt kun tietoa kerätään, kuva suomalaisten vankiloiden tilanteesta tarkentuu nopeasti.
Esimerkiksi vuoden takaiset otsikot hieman kärjistivät Risen viestiä. Rise ei väittänyt, että vankiloissa olisi “yli sata radikalisoitunutta”. Näin monessa henkilössä Rise oli vasta tehnyt havaintoja, joista osa on osoittautunut vääriksi tulkinnoiksi.
Suomen vankiloissa istuvista noin kolmesta tuhannesta vangista 50–60 on sellaisia, joissa Rikosseuraamuslaitos on nähnyt merkkejä radikalisoitumisesta. Tämän lisäksi havaintoja on tehty 20–30 yhdyskuntaseuraamuksen piirissä olevasta.
Joidenkin vankien ääriajattelusta Rise on kuitenkin niin varma, että asia on merkitty vangin rangaistusajan suunnitelmaan. Heidän lukumääräänsä Rise ei kerro julkisuuteen.
Yksittäisen asian, kuten länsimaita kohtaan ilmaistun vihan, ei vielä pitäisi riittää merkinnän saamiseen. Syyn tulisi olla huomattavasti vakavampi.
– Myönteinen suhtautuminen terrorismiin. Ideologialla perusteltu väkivalta, sillä uhkailu, tai muiden yllyttäminen siihen. Ekstremistiseen toimintaan liittyvä rekrytointi, Finnberg luettelee.
Uusnatsismi nostaa päätään myös vankiloissa
Vuosi sitten julkaistun raportin mukaan enemmistö radikalisaatiosta kertovista havainnoista koski jihadismin kaltaista väkivaltaista islamintulkintaa. Loput uusnatsismin kaltaista äärioikeistolaista ajattelua.
Puntit ovat sittemmin tasoittuneet. Radikalisaatiota koskevat havainnot menevät Risen mukaan puoliksi suuntauksien välillä.
Tähän on voinut vaikuttaa uusnatsien aktivoituminen. Uusnatsistinen Pohjoismainen vastarintaliike PVL on kasvattanut viime vuosina jäsenmääräänsä Suomessa. Vankila ei ole muulta maailmalta eristetty tyhjiö.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Yksi syy voi myös olla se, että vanginvartijat eivät ole aiemmin suhtautuneet uusnatsismiin niin vakavasti kuin jihadismiin. Seuraavat lainaukset ovat vartijoilta, joita Miikka Mölsä haastatteli graduunsa 2018.
“Tunnen tyyppejä (vanginvartijoita) jotka automaattisesti ajattelevat, että jos joku on muslimi, hän on radikalisoitunut. Ja se on vaarallinen tapa ajatella”.
“Nämä hakaristijutut, niissä on aina ollut kyse radikalisaatiosta niin kuin muussakin. Se on ollut meille näkyville koko ajan, mutta emme ole [tauko]. Olemme vain sulkeneet siltä silmämme”.
Mölsän arvio oli, että vartijat liittävät islamin radikalisaatioon esimerkiksi äärioikeistolaista ajattelua herkemmin.
– Näkisin, että kyse on puhtaasti tiedon puutteesta. Kun nähdään millaisiin iskuihin äärioikeistokin syyllistyy, uhkaa ei voida vähätellä, kommentoi Risen Annika Finnberg.
Finnberg viittaa Uuden Seelannin terrori-iskuun. Valkoista ylivaltaa kannattava mies ampui maaliskuussa kuoliaaksi 50 moskeijaan kokoontunutta rukoilijaa.
Vartijoiden tiedon puute on ongelma radikalisaation ennaltaehkäisyn kannalta.
Islaminuskoiset vangit saattavat kokea, että heitä syrjitään uskontonsa vuoksi. Tällaista ajattelua “vääräuskoisia” vastaan sotivat jihadistit pyrkivät ruokkimaan.
Tiedon puute voi myös johtaa vääriin tulkintoihin. Islamia ymmärtämätön vartija saattaa tulkita muslimin hartauden merkiksi radikalisaatiosta. Nykykäsitys on, että uskonnollisen kipinän löytäminen voi päinvastoin ennaltaehkäistä vangin huonoa kehitystä.
– Juuri siksi me koulutamme henkilökuntaa aktiivisesti. Uskonto on tärkeä asia monelle, ja sen harjoittamista tulee edistää, Finnberg sanoo.
Rise on viime vuosina kouluttanut noin 400:ää virkamiestä luotettavampien havaintojen tekemiseen.
Riittävä määrä koulutettuja vartijoita ei kuitenkaan Finnbergin mukaan vielä riitä. Sen lisäksi vankilassa pitäisi olla riittävästi fyysistä tilaa.
Ahdas selli, katkera vanki – “Mä nyt odottelen vaan, milloin räjähtää”
Helsingin vankilassa on tungosta. 312 vankipaikasta on käytössä 311.
Helmikuussa 2019 eduskunta hyväksyi lakimuutoksen, joka salli sakkojen muuntamisen vankeusrangaistukseksi. Seurauksena “Sörkan” eli Sörnäisissä sijaitsevan Helsingin vankilan sellit täyttyivät näpistelijöiden kaltaisista sakkovangeista.
Vanki Timo Timosen naapuriselliin asutettiin juuri kaksi vankia. Noin 15 neliön tilaan.
– Tämän kokoinen selli kahdelle. Eihän siinä ole mitään omaa rauhaa, ei pienintäkään. Mä nyt odottelen vaan, milloin räjähtää, Timonen pudistelee päätään.
Timo Timonen pitää 15 neliön selliään suhteellisen mukavana. Hänen naapurinsa jakavat samankokoisen tilan keskenään.
Ahtaus lisää vankien katkeruutta, Timonen sanoo.
– Monikin vanki on täysin tietoinen siitä, että vankeudessa on kyse vapauden menetyksestä. Mutta tällä (huonot vankilaolot) tulee se tuntuma, että se on isompikin rangaistus.
Yliasutuksella on muitakin vaikutuksia: Kasvaa riski, että huonosti toimeen tulevat vangit päätyvät samalle osastolle. Lisäksi vartijoilla on vähemmän aikaa seurata yhden vangin toimia, ja siten huonommat mahdollisuudet havaita mahdollinen huono kehitys.
– Jos on resurssia, pystyt asioimaan vankien kanssa. Näet, jos on ongelmia. Jos on talo täynnä, ei voi tehdä muuta kuin laittaa kopit kiinni ja tehdä perustoiminnot, sanoo vanginvartija Jouni Hakola Vantaan vankilasta.
Vantaalla on Sörkkaakin ahtaampaa. Paikkoja on virallisesti 186, vankeja on haastattelupäivänä 220.
Hakola on ollut vanginvartijana 21 vuotta. Havainto on, että ääriajattelusta kumpuava käyttäytyminen on lisääntynyt.
– Onhan sitä aina ollut, mutta se on lisääntynyt. Erilaiset maailman ilmiöt näkyy täälläkin. Esimerkiksi kun terrori-isku tapahtuu jossain päin maailmaa, se kuuluu kerroksilla. Jotkut juhlivat sitä, Hakola sanoo.
Timonen ei ole huomannut mitään vastaavaa Helsingin vankilassa. Sosiaalinen paine pitää huolen asiasta.
– Tai jos on, niin hiljaa juhlivat omassa päässään. Tässä kongilla (vankilakäytävällä) on kaksi mustaihoista. Jos ne juhlisi jotain terroristi-iskua, niin ei ne kauaa tässä olisi.
Tulisiko “virus” eristää?
Ensi kertaa rikoksesta tuomittu ei ole välttämättä viettänyt aikaa ollenkaan muiden rikollisten kanssa. Vankilassa asia muuttuu. Tuomitut verkostoituvat nopeasti, kuvailee vanginvartija Hakola.
– Kun uusi kaveri tulee, kaikki menevät juttelemaan, mikä uusi vanki on miehiään. Tapaavat osastolla, vaihtavat ajatuksia, ehkä jengiytyvät.
Yhteiskunnalle katkera ja ahtaassa vankilassa riutuva nuori on hyvä kohde väkivaltaista ideologiaa levittävälle värvääjälle. Tällaisia nuoria olivat esimerkiksi Charlie Hebdon terrori-iskun päätekijät Cherif Kouachi ja Amedy Coulibaly. He tapasivat oppi-isänsäDjamel Beghalin Pariisin lähellä sijaitsevassa, pahasti yliasutetussa Fleury-Mérogisin vankilassa.
Samankaltainen kuvio on edeltänyt lukuisia muita terrori-iskuja. Myös moni “yksinäisenä sutena” pidetty joukkomurhan tekijä on osoittautunut verkostoituneen samanmielisten kanssa internetin keskustelupalstoilla.
Myös Suomen vankiloissa on havaittu vankeja, jotka pyrkivät radikalisoimaan muita vankilan asukkaita. Tällaisten värvääjien lukumäärää Rise ei kerro.
Herää kysymys: tulisiko radikalisoituneiksi todetut eristää muista vangeista?
EU-maissa käytännöt vaihtelevat. Ranskan, Belgian, Iso-Britannian vankiloilla on omia osastojaan radikalisoituneille vangeille. Hollannissa terroristisista rikoksista tuomittuja ja rikoksista vasta epäiltyjä tutkintavankeja on jopa suljettu samalle osastolle.
On myös vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Saksan Hessenin osavaltion vankiloissa radikalisoituneita vankeja ei eristetä omalle osastolleen. Sen sijaan heidät hajautetaan muille osastoille “tavallisten” vankien joukkoon.
Tämä on Annika Finnbergin mukaan myös Rikosseuraamuslaitoksen strategia.
Radikalisoituneina pidetyt vangit pyritään hajauttamaan eri osastoille. Jos jonkun todetaan pyrkivän villitsemään muita, hänet voidaan siirtää suljetummalle osastolle. Yksinomaan radikalisotituneista vangeista koostuvaa “terroristiosastoa” ei aiota perustaa.
– Siinä on se riski, että vangit yllyttävät toisiaan ja radikalisaatio syvenee. Ranskassa on saatu huonoja kokemuksia siitä, että radikalisoituneet ja terroristivangit ovat samoilla osastoilla.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Suomen vankiloiden tilanne poikkeaa kuitenkin suuresti Ranskasta, jossa vankiloiden yliasutus on eri mittaluokan ongelma. Noin puolet maan 69 000 vangista on muslimeja, joista suuri osa tulee Ranskan kaupunkien köyhistä maahanmuuttajalähiöistä.
Toisin kuin Ranskassa, Suomen vankiloissa ei myöskään istu suurta määrää terrorismista tuomittuja. Tällaisia henkilöitä on varmuudella toistaiseksi yksi: Turun puukotusiskun tekijä.
Ylen tietojen mukaan Suomeen on myös hiljattain siirretty suomalaismies, joka tuomittiin viime vuonna Tanskassa Isisin riveihin liittymisestä. Tiedossa ei kuitenkaan ole, onko henkilö jo suorittanut vankeustuomionsa.
Tuomittujen määrä voi kuitenkin kasvaa lähitulevaisuudessa, jos esimerkiksi Isisin riveihin liittyneitä suomalaisia alkaa palata maahan.
Keskustelua ääriajattelijoiden kanssa – “Mihinkään aivopesuun ei pyritä”
Vankien sijoittelun, vankiloiden yliasutuksen välttämisen ja henkilökunnan koulutuksen lisäksi radikalisoitumisen ehkäisyyn on vähemmän kouriintuntuva keino: keskustelu.
– Puhutaan esimerkiksi siitä, millaisesta rikoksesta henkilö on vangittu. Hyvä esimerkki on, jos tuomiota on kovennettu rasistisen motiivin vuoksi.
Näin kuvailee yksi Finnbergin ryhmän virkamiehistä. Hän ei halua esiintyä julkisesti nimellään. Se voisi tehdä hänen vaikeuttaa hänen työtään, johon kuuluu radikalisoituneina pidettyjen vankien säännöllinen tapaaminen. Vangeille ei haluta välittää sitä kuvaa, että heidät on leimattu radikalisoituneiksi.
Tapaamisten tavoite on, että vanki luopuisi väkivallan käyttöön liittyvistä suunnitelmista. Jihadismista kiinnostuneelle vangille voidaan tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia Isisin propagandan rinnalle. Tai sitten vankia voidaan ohjata tukitoimien piiriin, kuten opiskelemaan ammattia varten.
Mutta väittelyyn ei ryhdytä. Siitä ei olisi hyötyä, virkamies sanoo.
– Mihinkään aivopesuun ei pyritä. Ketään ei voi vaatia hylkäämään poliittista ideologiaa.
Keskustelu on myös keino arvioida vangin kehitystä. Vangin kirjeenvaihtoa voidaan lukea ja puheluita kuunnella vain lain sallimissa tilanteissa. Kuten silloin, jos vangin epäillään suunnittelevan jotain mikä olisi vaaraksi vankilan turvallisuudelle.
Siksi vankilaradikalisaation parissa työskentelevät Risen virkamiehet pyrkivät säilyttämään puhevälit, vaikka vanki kannattaisi ilmeisen vankkumattomasti Isistä tai Hitleriä.
Aika on Risen puolella.
– Jotkut on täällä vuosia.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Onnistuvatko Finnberg ja muut Risen virkamiehet ennaltaehkäisemään radikalisaatiota suomalaisvankiloissa?
Siihen tuskin saadaan tyhjentävää vastausta. Ennaltaehkäisevä työ on onnistunutta silloin kun mitään ei tapahdu. Vain tapahtuneet rikokset päätyvät tilastoihin.
– Tämä on epäkiitollista työtä siinä mielessä, että me ei tiedetä miten vangeilla menee, kun he eivät enää ole vankiloissa.
Kaikki vangit eivät kuitenkaan vankeusaikanaan luovu väkivaltaisesta ideologiasta. Toisten radikalisoitumista Risen henkilökunta ei edes havaitse.
Suomessa käytännössä kaikki vangit pääsevät kuitenkin aikanaan vapauteen. Niistäkin vangeista, joissa Rise on viime vuosina tehnyt havaintoja ääriajattelusta, on astunut ulos vankilan porteista jo kymmeniä.
Siinä tilanteessa olennaista on, että viranomaisten tietojenvaihto toimii. Annika Finnbergin mukaan Rise on “aktiivisessa yhteistyössä muiden tahojen kanssa”.
– Mutta ei ole tarkoitus, että kukaan katoaa tutkasta. Näin ei pitäisi käydä.
VR:n historiallisen kalliit uudet veturit saatetaan kahden vuoden testien jälkeen saada vihdoin matkustajakäyttöön, arvioidaan liikenteen turvallisuusvirastosta Traficomista.
Vetureiden kulunvalvontajärjestelmä on aiheuttanut aiheettomia hätäjarrutuksia, joita on pidetty riskinä matkustajille. Nyt veturin ongelmat ovat vähentyneet niin, että rajattu käyttö matkustajaliikenteessä näyttää mahdolliselta.
Saksalaisen Siemensin valmistamat veturit ovat VR:n kaikkien aikojen kallein kalustohankinta. Vuonna 2014 tilatun 80 veturin hinta oli 300 miljoonaa euroa.
Aiheettomat hätäjarrutukset aiheuttaa se, että uusissa vetureissa käytössä oleva, eurooppalaisen standardin mukainen turvajärjestelmä ei sellaisenaan sovi yhteen Suomessa käytössä olevan vanhan kansallisen järjestelmän kanssa.
STT:n tietojen mukaan myös Sr3:n avustavan dieselmoottorin kanssa on ollut ongelmia. Apumoottori oli yksi uuden veturin hienouksista. Sen avulla sähköveturia voi käyttää myös sähköttömillä rataosuuksilla, kuten tehtaiden ratapihoilla.
Hätäjarrutukset eivät Traficomin Hannu Timperin mukaan ole tavattomia, mutta matkustajille ne ovat riski.
– Jos sattuu olemaan vaikkapa kantamuksineen portaissa, loukkaantumisen vaara on olemassa, Timperi sanoo.
Aiheettomat hätäjarrutukset voivat myös aiheuttaa viivästyksiä muulle junaliikenteelle. Tavaraliikenteessä hätäjarrutukset eivät aiheuta vaaraa. Traficom onkin sallinut Sr3:sten käytön laajasti tavaraliikenteessä.
– Kyllä tämän ongelman kompleksisuus on yllättänyt meidät, Timperi sanoo.
Timperin mukaan viime vuonna aiheettomia hätäjarrutuksia sattui kymmeniä, mutta tuoreimpien tietojen mukaan niiden määrä on suurin piirtein puolittunut tämän vuoden mittaan.
Traficom arvioi nyt, ovatko veturit tarpeeksi turvallisia matkustajajunissa käytettäviksi. Alustavasti tulokset näyttävät lupaavilta.
Pettymys myös VR:lle
VR Groupin liikennejohtaja Petri Auno vahvistaa, että uusien veturien käyttöönotto matkustajaliikenteessä lähestyy.
– Tavoitteemme on saada veturi matkustajaliikenteeseen tänä vuonna, mutta tarkempaa aikaa en vielä uskalla sanoa.
Hän tunnustaa, että pitkä viivästys uusien veturien käyttöönotossa on ollut pettymys.
– Ratkaisujen löytäminen on ollut hitaampaa kuin olisi toivottu.
Auno korostaa, että uutta veturia on pystytty käyttämään täysipainoisesti tavaraliikenteessä. Hänen mukaansa myös ongelmat dieselmoottorin kanssa ollaan saamassa kuriin.
Helsingin keskustassa ihmisten päälle ajanut mies hakee valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
Viisikymppinen mies törmäsi kuuteen ihmiseen Helsingin Lönnrotinkadulla heinäkuussa 2017. Yksi nainen kuoli, ja muut uhrit saivat vammoja.
Helmikuun alussa Helsingin hovioikeus tuomitsi miehen syyntakeettomana tehdyistä murhasta, viidestä tapon yrityksestä ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Hovioikeus arvioi tekoa tiukemmin kuin käräjäoikeus, joka oli tuominnut miehen murhan sijaan taposta.
Mies oli jo käräjäoikeudessa määrätty pakkohoitoon, ja hovioikeus piti päätöksen voimassa. Mielentilatutkimuksen mukaan miehen todellisuudentaju oli vääristynyt. Hän oli ollut pakkohoidossa aiemminkin.
Lakanamallinen taiteltava ja esitäytetty veroilmoitus jää tänä vuonna historiaan, kertoo Verohallinto. Tilalle tulee A4-mallinen tuloste verotustiedoista.
Verottajan mukaan saajan ei tarvitse tehdä mitään, jos kaavakkeen tiedot ovat oikein. Jos täydennettävää on, Verohallinto suosittelee täydennysten tekemistä verkosta. Paperilla tehdyt täydennykset pitää tehdä aiemmista vuosista poiketen erillisillä lomakkeilla.
Viime vuonna esitäytettyä veroilmoitusta täydensi 1,45 miljoonaa suomalaista, joista 60 prosenttia toimi verkossa. Verohallinto ei enää lähetä esitäytetyn veroilmoituksen mukana kirjekuoria palautusta varten. Kirjekuoren saa kuitenkin edelleen pyytämällä.
Zsar Outlet Villagen seinien sisällä on keväisenä arkipäivänä hiljaista. Akustinen musiikki kaikuu tuulisilla kaduilla. Muutama turisti kävelee ohi ostoskassi kädessä.
Ei uskoisi, että takana on ostoskylän ennätysviikko. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, viikonloppuna kävelykatu pullistelee väkeä.
– Heti kun aurinko tulee esiin, se näkyy kävijämäärissä. Viime viikon perjantain ja sunnuntain välillä täällä kävi noin 8000 ihmistä, Zsar Oy:n toimitusjohtaja Sami Vainiomäki sanoo.
Vaalimaalla Virolahdella sijaitseva ostoskylä on ollut auki alle puoli vuotta. Seuraavien kuukausien aikana sinne on aukeamassa muutamia liikkeitä lisää, muun muassa viinibaari ja kahvila. Ostoskylän kävijätavoite tälle vuodelle on puolitoista miljoonaa kävijää. Odotukset alkavalle kesäsesongille ovat kovat.
– Jos vauhti jatkuu samanlaisena kuin mitä se on nyt ollut, uskon, että saavutamme tämän tavoitteen, Vainiomäki toteaa.
Ostoskylä jäljittelee ilmeeltään pientä kaupunkia. Sen kivijalassa on kansainvälisten merkkiliikkeiden tehtaanmyymälöitä.Juulia Tillaeus / Yle
Zsar Outlet Villagen rakentaminen alkoi vuoden 2017 loppupuolella. Kun ostoskylä avasi ovensa noin vuotta myöhemmin, auki saatiin vain kolmasosa sinne mahtuvista liikkeistä. Osa liiketilojen ikkunoista on yhä tapetoitu Coming Soon -teksteillä.
– Olemme nyt vuokranneet noin puolet liiketiloista, eli ainakin 30 liikettä vielä mahtuisi. Jos kaikki sujuu sovitusti, vuoden loppuun mennessä lähes kaikki tilat ovat käytössä, toimitusjohtaja Vainiomäki toteaa.
Vaikka marraskuussa avattu ostoskylä ei ole vielä täynnä, sillä on jo nyt ollut merkittävä vaikutus sen kotikunnalle Virolahdelle. Lisänostetta on tuonut myös viime vuoden alkupuolella valmistunut E18-moottoritie Haminasta Vaalimaalle.
– Viime vuosi oli vauhdikas. Se oli Virolahden satavuotiaan historian tehokkainta aikaa. Ostoskylä ja uusi moottoritie ovat elinvoimamme kannalta äärettömän tärkeitä, sanoo Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho.
Satoja uusia työpaikkoja
Vielä muutama kuukausi ennen Zsar Outlet Villagen avajaisia sinne etsittiin kiireellä työntekijöitä. Nämä uudet työpaikat ovat tuoneet Virolahdelle toivottua nostetta, ja viime vuoden lopulla työttömien työnhakijoiden määrä kääntyi laskuun.
– Zsar-ostoskylän myötä on syntynyt jo tähän mennessä yli 200 uutta osa- ja määräaikaista työpaikkaa. Toivomme, että määrä tuplaantuu vuoden loppuun mennessä, Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho kertoo.
Virolahden viime vuoden tilikauden tulos jäi kuitenkin budjetoitua huonommaksi ja painui liki 700 000 euroa miinukselle. Suurimpina syinä tähän olivat arvioitua pienemmät verotulot ja sisäilmaongelmista kärsivä päiväkotirakennus.
12 000 neliömetrin kokoinen, reilun 50 miljoonan euron Zsar Outlet Village on Virolahden alueella tähän mennessä mittavin kaupallisen rakentamisen kohde. Kustannukset kunnalle ovat olleet noin 2,7 miljoonaa euroa.
– Olen erittäin tyytyväinen ostoskylään investointina. Se on hyvännäköinen ja vetovoimainen paikka, joka tuo alueelle ostovoimaa ja liikettä, Havuaho sanoo.
Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuahon mukaan Virolahdella eletään vauhdikasta kehitysvaihetta.Tiina Karppi / Yle
Ihmisvirtojen pysäyttäjä
Kuntatutkija Timo Aro pitää Zsar-ostoskylää siitä mielenkiintoisena, että se sijaitsee Venäjän rajalla Vaalimaan raja-aseman tuntumassa. Hän näkee risteävissä turistivirroissa sekä uhkia että mahdollisuuksia.
– Se on Suomen puolella ensimmäinen iso kohde, joka voi pysäyttää ihmisvirtoja. Toisaalta Venäjä ei ole kovin ennakoitava toimija, joten suuria muutoksia voi tapahtua lyhyessä ajassa, Aro toteaa.
Hän pitää Virolahden suurta panostusta ostoskylään kunnioitettavana ja suhteellisen poikkeuksellisenakin.
– Monissa pienissä kunnissa odotetaan ikään kuin ihmettä, joka toisi työpaikkoja tai veroeuroja. Etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut selväksi, että oma-aloitteisuus ja rohkeidenkin liikkeiden tekeminen on se, mikä näitä mahdollisuuksia konkreettisesti tuo, Aro sanoo.
Noin kolmasosa Zsar-ostoskylän asiakkaista tulee Venäjältä.Tiina Karppi / Yle
Huolena väkiluvun lasku
Kun on työpaikkoja, pitäisi saada myös lisää asukkaita. Se on Virolahden kunnan seuraava tavoite. Väki on vähentynyt viime vuosina tasaisesti.
Nyt Virolahdella rakennetaan uusia asuntoja. Ensimmäinen uusi rivitalo valmistuu toukokuussa. Lisäksi neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä, jotta yksityistä rahaa saataisiin liikkeelle asuntorakentamiseen.
– Virojoen taajaman keskustaan on ajateltu tähän tarkoitukseen kerrostalotonttia, kunnanjohtaja Osmo Havuaho kertoo.
Kuntatutkija Timo Aro ei ole aivan yhtä toiveikas. Nykypäivänä monilla sellaisilla alueilla, joilla on paljon avoimia työpaikkoja, saattaa olla hyvinkin negatiivinen väestönkehitys.
– Suuri määrä avoimia työpaikkoja alueella ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihmiset muuttaisivat sinne. Moni matkustaa mieluummin paikasta, jossa arki ja vapaa-aika on mahdollisimman viihtyisää, Aro kertoo.
Zsar Outlet Villagessa on yhä tyhjiä liiketiloja.Tiina Karppi / Yle
Ei pikavoittoja
Virolahden kunta on investoinut Zsar Outlet Villageen ja uusiin asuntoihin noin 5,3 miljoonaa euroa, mikä on kunnan mittakaavalla huomattavan suuri summa. Aro uskoo, että se voi mahdollisista riskeistä huolimatta kantaa pitkälle.
– Kun kunta itse pyrkii vaikuttamaan alueensa vetovoimaan, merkitys on valtava. Se voi pitkällä tähtäimellä näyttäytyä tulevaisuusinvestointina, joka on tehty oikeaan aikaan, riittävän rohkeasti ja riittävän isosti, Aro sanoo.
Hän arvelee, että tuottojen heijastumista Virolahdelle saadaan kuitenkin odottaa todennäköisesti 5-10 vuotta.
– Pikavoittoja ei ole saatavilla.
Uuden rakentaminen Virolahdella ei ole loppumassa.
Mystinen "kauppa" alkaa rakentua
Länsikeskuksen tontti, jolle aiemmin kaavailtiin Vaalimaa Shopping Centeria, sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Zsar-ostoskylästä. Kunnanjohtaja Osmo Havuaho toivoo, että rakentaminen siellä alkaisi vielä tulevan kesän aikana.
– Sinne rakennetaan kauppaa, mutta en kommentoi, minkälaista. Se on sitten asianomaisen yrittäjän asia kertoa, Havuaho sanoo.
Kuntatutkija Timo Aro uskoo, että tämän kaltaisen keskittymän ympärille voi pidemmällä aikavälillä tulla yhä enemmän liikettä.
– Hyviä vertailukohteita ovat esimerkiksi ABC-asemat. Ne sijaitsevat monissa pienissä kunnissa optimaalisessa paikassa, ja näiden asemien ympärille on myöhemmin keskittynyt myös muita palveluja.
Muiden rakennushankkeiden ohella myös Zsar Outlet Village on laajentumassa lähivuosina. Nyt auki on ostoskylän niin sanottu ensimmäinen vaihe, joka kattaa kokonaisuudesta 60 prosenttia.
– Kylä laajenee vielä melkein toisella samankokoisella osalla, jonne tulee lisää kauppoja ja ravintoloita. Se tulee suoraan nykyiseen kiinni. Tarkkaa aikataulua ei vielä ole, mutta arvelisin, että rakentaminen alkaa muutaman vuoden päästä, toimitusjohtaja Sami Vainiomäki kertoo.
Pohjois-Karjalassa Kiteellä tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa vakavasti loukkaantunut 18-vuotias joensuulaisnainen on kuollut vammoihinsa.
Itä-Suomen poliisin mukaan hän kuoli tiistaina Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Hän oli toisen onnettomuusauton kuljettaja.
Sunnuntaiyönä henkilöauton ja pikkubussin rajussa nokkakolarissa kuoli kolme ja loukkaantui kolme ihmistä, joista tiistaina kuollut vakavimmin.
Henkilöautoa kuljettaneen miehen lisäksi törmäyksessä kuolivat pienoisbussissa matkustajina olleet 42-vuotias joensuulainen mies ja 32-vuotias tamperelainen nainen.
Poliisin mukaan henkilöauton kuljettaja oli päihtynyt ja ajoi huomattavaa ylinopeutta.
Poliisi pyrkii esitutkinnassaan selvittämään kuolonkolarin syyt mahdollisimman tarkasti.
Poliisi tiedottaa onnettomuuden tutkinnasta seuraavan kerran viimeistään, kun esitutkinta on saatu päätökseen.
Rikosseuraamuslaitos kertoo, että ensimmäinen ulkomailla terrorismirikoksista tuomittu suomalainen on siirretty kotimaahansa kärsimään rangaistustaan. Siirto on toisesta Pohjoismaasta ja se on tapahtunut viimeisen vuoden sisällä.
Ylen tietojen mukaan kyse on Tanskassa tuomitusta 26-vuotiaasta miehestä. Mies sai Tanskan Esbjergissä neljän vuoden tuomion terrorismirikoksista maaliskuussa 2018. Yle kertoi tuomiosta vuosi sitten.
Miehen tanskalainen puolustusasianajaja vahvisti A-studiolle, että mies on siirretty Suomeen.
Rikosseuraamuslaitoksen tiedossa on, että myös toisessa Euroopan maassa on ollut viimeisen vuoden aikana harkittavana terrorismirikoksesta tuomitun siirtäminen Suomeen.
Kyseinen maa kuitenkin ilmoitti, ettei se aio tehdä siirtoesitystä Suomelle eikä asia tullut Rikosseuraamuslaitoksen käsiteltäväksi. Vangin siirtoon vaaditaan vangin lisäksi suostumukset kummaltakin valtiolta.
Antoi uskonnollista opetusta Isisissä
Suomeen hiljattain siirretty mies sai tuomion Tanskassa maaliskuussa 2018.
Tuomitun tanskalainen puolustusasianajaja Mette Grith Stage kertoo Ylelle, että mies siirrettiin useita kuukausia sitten Suomeen.
Grith Stagen mukaan miehellä ei ollut halua jäädä Tanskaan. Hänellä ei olisi ollut siihen myöskään tuomionsa kärsimisen jälkeen mahdollisuutta, sillä Tanska määräsi miehen karkotettavaksi ja asetti suomalaismiehelle elinikäisen maahantulokiellon.
– Hänellä ei ole täällä perhettä eikä hän ei puhu tanskaa. Hän halusi takaisin Suomeen, Grith Stage kertoo.
Mies syntyi Suomessa ja muutti 13-vuotiaana somali-isänsä kanssa Manchesteriin Englantiin. Perheen suomalainen äiti ei muuttanut heidän mukanaan.
Englannissa mies kuului samaan kaveripiiriin Manchesterin pommittajan kanssa. Manchester Arenalle toukokuussa 2017 tehdyssä itsemurhaiskussa kuoli 22 ihmistä ja yli 500 loukkaantui.
Suomalaismies matkusti Syyriaan vuonna 2013 ja asui siellä vuoteen 2015 asti.
Syyrian jälkeen hän oleskeli Suomessa hetken aikaa, mutta muutti vuonna 2016 Tanskaan opiskellakseen yliopistossa. Englantiin mies ei voinut palata, sillä hänellä oli sinne maahantulokielto.
Tanskassa mies pidätettiin alkuvuonna 2017.
Oikeudenkäynnissä paljastui, että Suomessa olon aikana häntä kävi tapaamassa yksi Manchesterin kaveripiiriin kuuluneista henkilöistä, jonka kanssa hän oli tiiviisti viettänyt aikaa Englannissa. Kyseinen mies oli yhtä aikaa myös Syyriassa. Tämä tuomittiin terrorismirikoksista viime kesänä Tanskassa.
Vaimo ja lapsi asuivat myös Suomessa
Suomalaismies kertoi oikeudessa, että hänellä on vaimo ja pieni lapsi Englannissa. Hänen vaimonsa oli ollut miehen kanssa Syyriassa. Myös vaimo oleskeli lyhyen aikaa Suomessa pariskunnan palattua Syyriasta.
Puolustusasianajajalla ei ole tietoa, missä maassa miehen perhe tällä hetkellä sijaitsee.
Grith Stage kertoo kehottaneensa päämiestään valittamaan Tanskassa saamastaan tuomiosta, mutta mies ei halunnut valittaa. Asianajajan mukaan mies ei halunnut odottaa vankeudessa seuraavaa käsittelyä.
– Sain hänestä sen käsityksen, että hän oli todella ottanut opikseen virheistään. Se mies, joka tuomittiin täällä Tanskassa oli hyvin eri mies, joka oli Syyriassa. Hän ei enää uskonut siihen ideologiaan, Grith Stage toteaa.
Rikosseuraamuslaitos ei kerro, istuuko mies vielä tällä hetkellä vankilassa. Ulkomailla annetut rangaistukset voidaan siirron jälkeen muuttaa vastaamaan Suomen rangaistustasoa. Pohjoismaista tulevista siirroista ei tehdä mukauttamismenettelyä.
Ensikertalaisella on kuitenkin Suomessa mahdollista päästä ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan puolet vankeusrangaistuksestaan. Ylen tietojen mukaan kyseisellä henkilöllä ei ole Suomessa aiempaa rikosrekisteriä.
Rikosseuraamuslaitoksella on tiedot ainoastaan EU:n sisältä tulevista siirtoesityksistä. EU:n ulkopuoliset vankien siirrot hoitaa oikeusministeriö. Ministeriöllä ei ole tiedossa yhtään EU:n ulkopuolelta siirrettyä terrorismirikoksista tuomittua suomalaista.
Ulkoministeriön tietojen mukaan maailmalla on alle kymmenen terrorismista epäiltyä tai tuomittua suomalaista. Ulkoministeriö ei yksilöi tarkkaa lukua.
Pysyvätkö viranomaiset terrorismista epäiltyjen perässä Suomessa? Illan A-studiossa kysymystä ovat pohtimassa jihadismitutkija Juha Saarinen, suojelupoliisin erikoistutkija Pekka Hiltunen ja sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen klo 21.05 alkaen. Lähetyksen juontaa Annika Damström. #yleastudio
