32-vuotiaan Heidi Niemen painajainen alkoi esikoisen synnytyksestä. Hän kokee, että hänet painostettiin suostumaan synnytyksen käynnistämiseen, vaikka hän ei olisi sitä halunnut.

Käynnistämistä perusteltiin sillä, että Niemi sairastaa ykköstyypin diabetesta. Silloin vaarana on, että vauva on laskettuun aikaan mennessä liian suurikokoinen ja aiheuttaa synnytyksessä ongelmia.

– Sikiö voi hyvin, minä voin hyvin. Mielestäni käynnistämiselle ei ollut tarvetta. Olisin halunnut mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen eikä käynnistämisen riskeistä puhuttu. Synnytys oli vaikea ja pitkä. Jouduin käyttämään koko lääkearsenaalin, ja vauvalle tuli komplikaatioita, Niemi kertoo.

Tuore äiti ahdistui kokemuksesta pahoin, mikä vaikeutti kiintymyyssuhteen muodostumista vauvaan ja arjessa selviytymistä. Ahdistus kuormitti Niemen mukaan myös läheisiä, mistä seurasi muun muassa parisuhdeongelmia. Kun Niemi tuli toisen kerran raskaaksi, hän päätti ettei suostu käynnistämiseen, jos raskaus sujuu hyvin.

Minulle tuli olo, että minut pakotetaan toimenpiteeseen.

Lapsivesipunktiossa raskausviikolla 36 varmistui, ettei vauvalla ollut hätää. Lääkäri halusi kuitenkin teettää nopeasti ultraäänitutkimuksen, jonka kiireellisyydestä syntyi kiista.

– Aavistin, ettei minua ehkä kohdata julkisella puolella siten kuin toivoisin. Siksi kävin ultraäänitutkimuksessa myös yksityisellä klinikalla.

Välikohtaus

Tulokset poikkesivat toisistaan. Sairaalassa tehdyn painoarvion mukaan vauva oli iso, mutta yksityisklinikalla tehdyssä arviossa mitat olivat paljon pienemmät.

– Sairaalalääkäri suuttui ja uhkasi, että minun on tultava käynnistykseen tai minulle tehdään sektio. Minulle tuli olo, että minut pakotetaan toimenpiteeseen, josta olin edellisellä kerralla saanut traumoja. Olin vielä puhunut hänen kanssaan pelostani monta kertaa.

Lääkärin tunteenpurkausta ei ole kirjattu ylös. Papereista löytyy kuitenkin maininta siitä, ettei Niemi ole halunnut enää välikohtauksen vuoksi olla tekemisissä kyseisen lääkärin kanssa ja toivonut, että joku toinen lääkäri hoitaisi häntä.

– Olisin halunnut neuvotella asioista. Sen sijaan minulle saneltiin, mitä tehdään. Koin, ettei tunteitani ja aiempaa kokemustani otettu ollenkaan huomioon.

Kokemus jätti arpia, joita Niemi työstää edelleen. Siksi hän lähti mukaan #minämyössynnyttäjänä-kampanjaan, joka tuo esiin synnyttäjien kokemuksia huonosta kohtelusta.

– Se on osa paranemisprosessiani. Mitä enemmän saan puhua asiasta, sitä kevyempi olo minulle tulee.

Synnytysväkivaltaa vaikea tunnistaa

#Minämyössynnyttäjänä-kampanja sai alkunsa #metoosta. Kampanjan toinen vetäjä Katri Immonen kertoo, että huomasi #metoossa paljon samoja piirteitä kuin kokemuksissa synnytysväkivallasta. Synnytyksessä tapahtunutta kaltoinkohtelua hävetään, siitä vaietaan ja sitä voi jopa olla vaikea tunnistaa.

Immosen mukaan käyttäytymismalli on niin syvällä, ettei kukaan osapuoli välttämättä osaa kyseenalaistaa sitä.

– Sekä hoitohenkilökunta että synnyttäjät ovat omaksuneet asenteen, että tällaista se vain on, tähän pitää alistua. Moni äiti on nyt vasta kampanjan myötä tiedostanut, että häntä on kohdeltu väärin, Immonen kertoo.

Kampanjan ydinporukassa on mukana kymmenkunta äitiä. Kampanja käynnistyi sosiaalisessa mediassa viime torstaina, ja sen suosio on yllättänyt vetäjät. Lisäksi Immonen ja Annamaria Mitchell ovat saaneet noin 130 tarinaa äideiltä, jotka kokevat tulleensa kohdelluiksi väärin.

– Miedoimmillaan se on ollut tylyä kohtelua, jota synnyttäjä ei ole osannut kyseenalaistaa. Sitten on kokemuksia, ettei ole selitetty tai kysytty suostumusta eri toimenpiteisiin. Eräälle äidille oli tehty episiotomia eli välilihan leikkaus ja toiselta oli puhkaistu kalvot kertomatta siitä synnyttäjälle.

Äitiä pitäisi informoida paremmin

Toinen äiti kertoo kampanjan Facebook-ryhmässä, kuinka hän karjui kivusta ja potki lääkäriä jalkovälistään, kun tämä tikkasi repeämiä. Puudute ei ollut tepsinyt, mutta naisen mukaan henkilökunta sivuutti täysin synnyttäjän kivun ja vastarinnan. Jotkut synnyttäjät kertovat, ettei kipulääkkeen tarvetta ole otettu vakavasti tai kerrottu, että epiduraalipuudutukselle on vaihtoehtoja.

– Haluamme, että synnyttäjät saavat äänensä kuuluviin. Väkivalta sekä loukkaukset pitää tiedostaa ja myöntää myös synnytyssairaaloissa. Mikään ei muutu ennen kuin niin tapahtuu, Immonen sanoo.

Hätätilanteessa nopea toiminta on Immosen mukaan ymmärrettävää, mutta sekin voidaan hänen mielestään hoitaa monella tapaa.

– Me koemme, että on yleensä kyseessä ei ole ollut hätätilanne. Aina on aikaa vähintään informoida synnyttäjää, ja repeämää ommellessa pitää kuunnella häntä. Kyse on paitsi itsemääräämisoikeudesta myös kunnioittavasta asenteesta.

Ylilääkäri: Surullista luettavaa

Naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa Kymenlaakson keskussairaalasta kertoo lukeneensa äitien Facebook-kommentteja masentuneena.

– Lääkärit rinnastetaan siellä aika huolettomasti jopa seksuaalisen väkivallan tekijöihin. Se oli hyvin surullista luettavaa, Mäntymaa sanoo.

Synnytyslääkärin työ on vaativaa, ja hän toivoisi myös potilaiden ymmärtävän sen.

– On tutkimusnäyttöä siitä, että synnytyspelkoa aiheuttavat myös muiden synnyttäneiden ja esimerkiksi oman äidin negatiiviset kertomukset. Mahtaakohan tällainen lähestymistapa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, Mäntymaa pohtii.

Aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan

Mäntymaa muistuttaa, että hyvästä suunnittelusta ja toiveiden kuulemisesta huolimatta synnytystä ei edelleenkään voi täysin ennustaa etukäteen.

– Synnytyksiin liittyvät riskit ovat myös kasvaneet synnyttäjien keski-iän nousun myötä. Esimerkiksi synnytyksen käynnistämisestä voidaan ja tuleekin aina keskustella, mutta ratkaisujen taustalla on kuitenkin aina lääketieteellinen näyttö.

Mäntymaan mukaan Kymenlaaksossa hoitoon liittyvissä moitteissa on harvinaista, että äidin toiveita ei olisi lainkaan kuunneltu. Kritiikkiä äideiltä tulee tyypillisesti kivunlievitykseen liittyen.

Huono kokemus voi johtua myös siitä, etteivät henkilökunta ja potilas tule toimeen keskenään. Kaikissa tilanteissa kaikkea ei ehditä selittää ja syynä on yksinkertaisesti kiire.

– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan.

Äidin toiveita pyritään kuuntelemaan

Vaasan keskussairaalan synnyttäneiden ja naistentautien osaston koordinoiva osastonhoitaja Kaisa Muikku saa viikoittain synnyttäneiltä äideiltä palautetta, jossa he kertovat synnytyskokemuksestaan tai saamastaan hoidosta lapsivuodeosastolla.

Nykypäivänä äidit saavat paljon tietoa synnytyksen eri mahdollisuuksista ja kivunlievityksestä verkkosivujen kautta. Osa äideistä onkin ottanut paljon selvää synnytyksen eri vaiheista, osa tulee synnytyssairaalaan “kahta kättä heiluttaen”.

– Kummatkin ovat hyviä vaihtoehtoja. Ei tarvitse osata ja tietää kaikkea, kun tänne tulee. Henkilökunta on täällä sitä varten, Muikku sanoo.

Ei tarvitse osata ja tietää kaikkea, kun tänne tulee. Henkilökunta on täällä sitä varten

Synnyttävän äidin toiveita pyritään aina kuuntelemaan. Äidin taustalla voi olla kokemuksia, jotka voivat vaikuttaa synnytykseen. Tällainen voi olla esimerkiksi lapsuudessa tai nuoruudessa koettu hyväksikäyttö. Myös näistä asioista olisi hyvä keskustella hoitohenkilökunnan kanssa.

Synnytyksessä olevaa kipua pystytään lieventämään nykypäivänä tehokkaasti. Vaasan keskussairaalassa kuluneen vuoden aikana on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi ulkoisesta pudendaali-puudutuksesta repeämien ompelun yhteydessä.

– Kivunlievityksen mahdollisuudet lisääntyvät vuosi vuodelta, mutta kaikkea kipua ei voida poistaa. Kyllä kipu kuuluu jatkossakin jollakin tavalla synnytyksiin.

Lietsotaanko synnytyspelkoa?

Muikku pitää hyvänä, että synnyttäneet tuovat kokemuksiaan esiin. Hän uskoo, että kampanja herättää esimerkiksi hoitohenkilökuntaa miettimään asioita enemmän.

– Uskon, että tästä kampanjasta voi seurata paljon hyvää. Toisaalta myös pelkään, että lisääkö tämä pelkoa nuorten naisten ja perheiden keskuudessa ja uskalletaanko ajatella lasten saantia, Muikku pohtii.

Potilasvakuutuskeskus saa vuosittain noin sata synnytyksiä koskevaa vahinkoilmoitusta. Niistä noin joka kolmas johtaa korvauksiin.

Potilasvakuutuskeskuksen mukaan korvattavia vahinkoja ovat esimerkiksi alatiesynnytyksessä aiheutuneiden äidin repeämien puutteellinen hoito ja puutteellinen synnytyskivun hoito. Harkinta on tapauskohtaista.

– Lapsen syntymäpainoa ei voida aina arvioida luotettavasti etukäteen. Jos synnytyksen yhteydessä tulleet repeämät eivät ole olleet vältettävissä, ne ovat voineet jäädä korvausten ulkopuolelle, kertoo korvauspäällikkö Elina Muukkonen.

Tyly käytös jäi mieleen

Saaramaija Żórawski saapui sairaalaan kolme päivää lasketun ajan jälkeen, koska epäili, että lapsivettä oli alkanut tihkua. Tulevalle äidille varattiin seuraavaksi aamuksi aika käynnistysosastolle. Siellä lääkäri tutki ja ultrasi Żórawskin.Hän totesi, että äidillä ja lapsella kaikki hyvin.

– Osastolla toinen lääkäri teki sisätutkimuksen tarkoituksenaan pyöräyttää kalvoja ja edistää synnytyksen käynnistymistä. Sen sijaan lääkäri puhkaisi kalvot ja kiinnitti vauvan päähän skalp-anturin kertomatta minulle tai kysymättä siihen lupaa. Jälkikäteen hän sanoi, ettei niitä olisikaan tarvinnut puhkaista,Żórawski muistelee.

Vaikka Żórawski sai paljon lääkkeellistä avustusta, ei synnytys tahtonut käynnistyä. Vauva syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla. Syynä kiireelliseen sektioon oli vauvan sydänäänien heikentyminen.

Żórawski toivoo, että häntä olisi kuunneltu synnytyksen aikana ja keskusteltu toimenpiteistä. Ja että hänen kanssaan olisi kommunikoitu enemmän esimerkiksi sektion jälkeen lapsivuodeosastolla.

– Leikkaushaavan takia en tahtonut edes päästä sängystä ylös. Minua ohjeistettiin radiopuhelimella, että mitä minun pitäisi tehdä. Jos henkilökunnalla olisi ollut enemmän aikaa meille, kokemus olisi ollut hyvin erilainen.

Żórawski on käsitellyt synnytystraumaansa psykoterapiassa sekä fysioterapiassa. Trauma vaikeutti kiintymyssuhdetta vauvaan.

– Koin vauvasta iloa ensimmäisen kerran hänen ollessaan kuusi kuukautta vanha. Tarvitsimme arjesta selviämiseen tukipalveluja minun huonon kuntoni vuoksi noin vuoden verran..

"Tuntuu pahalta, että kaikki laitetaan samaan muottiin"

Entä miten ratkesi lääkärinsä kanssa riitaantuneen Heidi Niemen tilanne? Hän soitti sairaalaan synnytyksiä hoitavalle ylilääkärille ja selitti tilanteen.

– Ylilääkäri oli empaattinen ja pyysi käymään, jotta tilanne voitaisiin katsoa uudestaan. Kaikki päättyi synnytyksen suhteen onnellisesti, sillä se käynnistyi itsestään heti tuon puhelun jälkeen.

Synnytys meni Niemen mukaan hyvin eikä sen kulkuun tarvinnut puuttua.

– Se oli tosi korjaava kokemus ja minua kohdeltiin tosi hyvin. Selvisi, että yksityisellä klinikalla tehty painoarvio oli paljon lähempänä totuutta kuin sairaalassa tehty arvio.

Ykköstyypin diabetesta sairastava Niemi sanoo ymmärtävänsä, miksi diabeetikkojen raskaudet ovat muita tarkemmassa seurannassa. Hän kuitenkin toivoo, että tilanteita voitaisiin pohtia yksilöllisesti.

– En vähättele sairauttani, mutta raskauksien kulussa on tosi paljon variaatiota. Tuntuu pahalta, että kaikki laitetaan samaan muottiin eikä olla valmiita yksilölliseen joustoon.

Voit keskustella aiheesta klo 22 saakka.

Konkarikansanedustaja, entinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) kysyi eilen Facebook-seinällään, pitäisikö keskustan suunnata hallitukseen vai oppositioon.

Moni vastasi, että hallitukseen – mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Hallituksen tulisi tehdä keskustalaista politiikkaa ja pystyä täyttämään ne kymmenen kynnyskysymystä, jotka keskusta hallitustunnustelija Antti Rinteelle (sd.) laati.

• Katso tästä, millaiset kynnyskysymykset keskusta asetti viime viikolla hallitukseen menon ehdoksi.

Samoilla linjoilla oli lopulta keskustan kenttäväki. Vain reilua viikkoa aiemmin suurieleisesti oppositioon matkalla olleen puolueen koneisto antoi 131 ääntä hallitukseen lähdön puolesta ja 33 vastaan.

Tarina siitä, miten "kansa osoitti keskustalle tien oppositioon" muuttui nopeasti tarinaksi, jossa yli 400 000 suomalaista osoitti luottavansa keskustaan.

Rinne aneli keskustaa hallitukseen

Rinne sai taivutella kovaa.

Kun hallitustunnustelija puheli lauantaina Helsingin Sanomille "kansanrintamahallituksesta", pystyi tätä vielä tulkitsemaan vaihtoehtojen punnitsemisena ja tilan raivaamisena.

Tilaa ei vaalien jälkeen nimittäin juuri ollut: perussuomalaisia oli karkotettu hallituksen ulkopuolelle jo ennen vaaleja, ja keskusta oli saanut huonoimman tuloksensa sataan vuoteen.

Eilen illalla tilanne oli kuitenkin selvä: Rinne halusi keskustaa mukaan niin paljon, että hän näytti korttinsa ja aneli.

Kokoomuksella oli ollut neuvotteluissa liian kova talouden ja verotuksen linja. Ja, kuten Rinne myönsi, se oli suhtautunut edelleen penseästi vasemmistoliiton paikkaan hallituskokoonpanossa.

Toteutuuko vappusatanen?

Kun viralliset hallitusneuvottelut alkavat, on syytä palauttaa mieleen Rinteen kysymyslista.

Mistä SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP aloittavat väännön Säätytalolla? Mitä sopii odottaa kokoonpanolta, jolle Rinne antoi tiedotustilaisuudessaan nimen "Tulevaisuuden tekijät – Uusi punamulta"?

• Mitä Rinne kysyi puolueilta ennen hallitustunnusteluja? Lue kysymykset täältä

Rinne tarjosi oppositiolle mahdollisuutta osallistua suurten hankkeiden, kuten sote- ja sotu-uudistusten tekemiseen parlamentaarisesti.

Jos pelkkää hallituspohjaa katsotaan, on todennäköisesti luvassa maakuntapohjainen sote – siis kokonaisuus, joka perustuu kuntia vahvemmille ja laajemmille, itsehallinnollisille alueille.

• Lue juttumme: SDP esitteli sote-mallinsa: ei 18 maakuntaa vaan "sote-kuntaa"

• Lue juttumme: Keskustan uusi sote-malli nojaa edelleen maakuntiin

Vaikka keskusta on puolustanut perustuloa, se on ilmaissut tarkoittavansa käsitteellä kuitenkin samantapaisempaa mallia kuin SDP: siis yksinkertaisempaa mutta edelleen syyperustaista, vastikkeellista sosiaaliturvaa. Tälle löytynee parlamentaarista tukea, vaikka vihreät ja vasemmistoliitto mielisivätkin perustuloa.

• Lue juttumme: Näillä malleilla Sipilän asettama työryhmä lähtisi uudistamaan sosiaaliturvaa – "Ryhmä ei aseta malleja paremmuusjärjestykseen"

Sosiaalietuuksia varmasti korotetaan. Toteutuisiko vappusatanenkin?

Perhevapaita voidaan uudistaa, mutta kotihoidontuessa uudistukset tehdään keskustaa miellyttävällä tavalla. Jos keskusta saa päättää, valtio ei jatkossakaan ohjaa isiä kotiin lasten kanssa enempää kuin perheet haluavat.

Säätytalolla puidaan yritysten verotusta

Talouteen, työllisyyteen ja verotukseen törmättiin SDP:n ja kokoomuksen välisissä keskusteluissa, sanoi kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo.

Vaikka nyt olisikin helppo muistella vanhoja kansanrintamahallituksia, alkavat neuvottelut jo iltapäivällä juuri näiden aiheiden parissa.

Talouden linjoissa on yhteensovittamista myös SDP:n ja keskustan välillä. Juha Sipilä sanoi tiedotustilaisuudessa, että työllisyyskehitys ja talouden tasapaino ovat niitä asioita, joita keskusta jatkossakin haluaa vaalia.

Jos keskustan kynnyskysymys pitää eikä yritysten ja yrittäjien verotus kiristy, joutuu SDP luopumaan joistakin veronkorotuksista. SDP:n verolinja on muutenkin ollut kireämpi, ja puolue saa nyt punnita, mihin voidaan tyytyä.

Juha Sipilä ei ollut myöskään yksin keskustan kovemman työllisyys- ja talouspolitiikan takana. Olisi väärin ajatella, että keskustan olemus on muuttunut yhdessä yössä.

Kilpailukykysopimus ja aktiivimalli eivät olleet pehmeitä keinoja työllisyyden edistämiseksi. Kun kaikki ovat sitoutuneet 75 prosentin työllisyystavoitteeseen, miten löytyvät yhteiset keinot sen saavuttamiseksi?

Entä millaisia koulutukseen liittyviä "tulevaisuusinvestointeja" keskusta, joka edellisessä hallituksessa leikkasi koulutuksesta, suostuu tekemään?

Ympäristökysymyksiä ei unohdeta

Tässä vaiheessa vihreistä ja vasemmistoliitosta ei ole puhuttu vielä paljoa, mutta syytä olisi. Näiltä puolueilta löytyy paljon näkemyseroja keskustan kanssa, eikä hallitus synny ilman niitä.

Tiedotustilaisuudessa Juha Sipilä nosti jo esille maatalouden kannattavuuden. Mitäköhän tästä tuumitaan vihreissä? Miten Mikko Kärnä (kesk.) ja Emma Kari (vihr.) mahtuvat saman pöydän ääreen?

Vihreät ja vasemmistoliitto ovat luvanneet äänestäjilleen myös huomattavasti kunnianhimoisempia ilmastotoimia kuin esimerkiksi keskusta. Nämä ovat myös kyseisten puolueiden äänestäjille tärkeitä teemoja. Perääntymisvaraa ei juuri ole. Mikä on esimerkiksi sopiva metsähakkuiden taso?

Keskusta on ollut viimeksi hallituksessa kakkospuolueena 1980-luvun lopulla. Ei ole niinkään, että tappion kärsinyt puolue pääsisi nyt sanelemaan ykköspuolueen lailla kaikki ehtonsa, kuten se on ehkä tottunut.

Mutta Rinteen anelut osoittivat keskustalle, että sillä on vahva neuvotteluasema.

– Neuvotteluihin ei todellakaan lähdetä nöyristelemään, totesi jo Mikko Kärnä.

Eikä keskusta voikaan. Oppositiossa se voisi heiketä entisestään perussuomalaisten tai kokoomuksen kanssa, mutta liberaaleja ja kaupunkilaisia täynnä oleva hallitus ei sekään ole puolueelle helppo paikka.

Lue lisää:

Näin syntyi hallitusohjelmasta neuvotteleva uusi punamulta – Yle seurasi politiikan superpäivää aamusta iltaan

Ylen tieto: Antti Rinne päätymässä keskustaan suurena hallituskumppanina, lisäksi vihreät, vasemmistoliitto ja RKP neuvotteluihin

Tiistai oli politiikan suurkuluttajien kliimaksipäivä, kun hallituskosiskelija Antti Rinne (sd.) julkaisi unelmajoukkueensa pohjan.

Aamupäivällä esitelty viisikko sai viimeistään iltapäivään mennessä monen hupailijan siirtämään aivoitustensa tuotoksen sosiaaliseen mediaan kaikkien nähtäville.

Huumorin terävin kärki kohdistui viime hetkiin vastaustaan pantanneeseen keskustaan, mikä oli tietenkin helppo kohde vaaleissa koetun rökäletappion jälkeen. Varsinkin entisen ihannehallituskumppanin, kokoomuksen riveistä tykitettiin katkeransuloista seittiä keskustan hallitushaaveiden päälle.

Keräsimme joitakin esimerkkejä, millaisia tuntemuksia punamultahallituspohja herätti kansalaisten keskuudessa.

Lue lisää

Näin syntyi hallitusohjelmasta neuvotteleva uusi punamulta – Yle seurasi politiikan superpäivää aamusta iltaan

Analyysi: ”Uusi punamulta” vääntää veroista, työllisyydestä ja hakkuista – sopu hallitusohjelmasta ei synny sormia napsauttamalla

Nouseeko uuteen hallitukseen yllätysnimiä? Tässä vahvoja vaihtoehtoja ministereiksi

Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin maanantaina syntyneen pojan nimi on paljastettu. Hänestä tuli Archie Harrison Mountbatten-Windsor, herttuapari kertoi Instagramissa.

Poika esiteltiin julkisuudessa aiemmin päivällä. Tuoreet vanhemmat kävelivät kameroiden eteen Windsorin linnassa hyvin onnellisen näköisinä keskiviikkona.

Valkoiseen vilttiin kääritty vauva lepäsi ylpeän isänsä käsivarrella. Myös tuore äiti oli pukeutunut valkoiseen asuun.

Valkoisen myssyn päähänsä saaneen vauvan kasvoista näkyi sen verran vähän, että toistaiseksi ei paljastunut muistuttaako hän enemmän isäänsä vai äitiään. Tuoreet vanhemmatkaat eivät kysyttäessä osanneet sanoa kumpaa heistä lapsi enemmän muistuttaa.

– Hän on unelma, herttuatar Meghan totesi pojastaan ja sanoi tämän olevan rauhallinen.

Äitiyttä hän kuvasi taianomaiseksi.

Noin 3,3 kiloa painanut Sussexin herttuaparin ensimmäinen lapsi syntyi varhain maanantaiaamuna lontoolaisessa sairaalassa.

Tuoreen isän ylpeyttä uhkunut ja onnellisen näköisenä hymyillyt prinssi Harry kertoi tunnelmistaan lyhyesti toimittajille maanantaina iltapäivällä. Hovin tuoreinta tulokasta ei kuitenkaan esitelty syntymäpäivänään julkisuudessa toisin kuin prinssi Harryn isoveljen prinssi Williamin kolme lasta.

Lue myös:

Poika tuli! Brittihovin odotettu tulokas syntyi

Omakotitalon autotallissa alettiin vajaa vuosi sitten työstää uutta ideaa. Kaveriporukka alkoi hakea kaupoista kolhiintuneita hedelmiä ja vihanneksia, puristaa ne mehuksi autotalliin rakennetussa mehustamossa ja palauttaa juoman pikkupulloissa kauppoihin.

Kaverukset kuljettavat mehun myytäväksi samoihin kauppoihin, mistä he muutamaa päivää aikaisemmin ovat sen raaka-aineen hakeneet. Syntyi yritys, jonka tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä.

– Olemme tehneet kymmentä erimakuista mehua. Ylivoimaisesti eniten meille tulee puristettavaksi omenaa, appelsiinia ja veriappelsiinia. Jonkun verran muitakin sitrushedelmiä, kertoo yrittäjä Teemu Laine Imatran Tuoremehu Oy:sta.

Harvinaisempiakin makuja mehuyrittäjät ovat kokeilleet. Välillä kaupasta tulee tomaattia tai viinirypäleitä sen verran, että mehuksi puristaminen on järkevää.

Mehun tekeminen on käsityötä. Jokaisen mehuerän jälkeen puristin, pastörointikoneisto ja muut työvälineet pestään. Sen vuoksi kovin vähäinen määrä hävikkihedelmää ei saa koneita käynnistymään.

Yritämme puristaa pois mahdollisimman paljon niin sanottua turhaa hävikkiä.

– Ihan alkuun kaupat pakkasivat meille aika yllättäviä tuotteita, esimerkiksi sipulia. Olemme neuvoneet kauppoja, ja nyt yhteistyökuvio pyörii hyvin, Laine kertoo.

Kauppiaat innostuivat ideasta

Yhteistyökuvio tarkoittaa käytännössä sitä, että kauppa kerää ja säilyttää mehuksi sopivat myyntikelvottomat hedelmät ja kasvikset. Mehuyrittäjät käyvät isolla pakettiautollaan keräämässä kuorman kerran tai kahdesti viikossa. Hävikkituotteet kauppa antaa pois ilmaiseksi.

Kaupalle ei juurikaan aiheudu lisätyötä hedelmien keräämisestä, mutta jos säilytettävää kertyy paljon, voi varastotila loppua kesken. Kauppias Päivi Pellinen lappeenrantalaisesta K-Supermarket Rakuunasta pitää lisätyötä ehdottomasti vaivan arvoisena.

– Tämä tuo vastuullisuutta meidän tekemiseemme. Tällä tavoin vähennämme hiilijalanjälkeä, mutta se ei ole ainoa tavoitteemme kauppias sanoo.

Pellisen mukaan oleellista on myös se, että kauppa pystyy tarjoamaan asiakkaalle mahdollisuuden omalta osaltaan ottaa kantaa hävikin vähentämiseen. Jollekin asiakkaalle sopivana kantaaottamisen tapana toimii hävikkimehun ostaminen.

Suunnannäyttäjän roolissa

Autotalli, jossa hävikkihedelmämehu valmistuu, sijaitsee itärajan tuntumassa Imatralla. Tällä hetkellä yrittäjät ajavat hedelmä- ja mehukuormia pariinkymmeneen kauppaan Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja pääkaupunkiseudulla. Yhdeltä kierrokselta auton matkamittariin kertyy helposti yli 500 kilometriä.

– Kiinnostuneita kauppoja on ollut enemmänkin, osa niistä toisella puolella Suomea. Päätimme hetkeksi keskeyttää uusien kauppojen mukaan ottamisen, jotta yritys ei kasva liian nopeasti ja pystymme valmistamaan sen, minkä lupaamme, Laine sanoo.

Hävikkimehun valmistus on yrittäjäkaksikko Teemu Laineelle ja Juuso Lindqvistille osa-aikatyö. Miehet ystävystyivät jo ala-asteiässä. Idea hävikkimehusta syntyi miesten kahdenkeskisessä saunaillassa, saunan lauteilla.

– Ajatuksena on, että saisimme puristettua pois mahdollisimman paljon niin sanottua turhaa hävikkiä. Haluamme olla suunnannäyttäjiä hävikkirintamalla, Laine tiivistää.

Onko kolhiintuneiden hedelmien mehustamisessa mitään järkeä?

Ruokahävikin vähentämistä pidetään keskeisenä keinona ilmastopäästöjen hillitsemiseksi. EU:n asetuksen mukaan jäsenmaiden on kehitettävä menetelmät, joilla hävikin määrä voidaan luotettavasti mitata. Ensi vuonna EU-maiden on määrä koota yhteen tieto koko unionin alueella syntyvästä ruokahävikistä ja ryhtyä toimiin hävikin puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Imatralaisyrittäjien mielestä kokeilu on kannattavaa. Kauppiaan näkökulmasta ideassa on järkeä. Mutta onko yrittäjien työllä mitään merkitystä maailmanlaajuisen hävikkiongelman kanssa?

Hävikkiin liitettävillä positiivisilla mielikuvilla on iso merkitys alalla tehtävälle bisnekselle.

Tampereen yliopiston alainen tutkimushanke on seurannut hävikkiruoan ympärille viime vuosina kehittynyttä bisnestä. Alalle on syntynyt useita kokeellisia startup-yrityksiä, jotka ovat lyhyessä ajassa vaikuttaneet siihen, miten hävikkiruokaan suhtaudutaan.

Monen hävikkiä hyväksikäyttävän yrityksen ajatukseen kuuluu ruuan ulkonäkövaatimusten lieventäminen ja jopa humoristinen suhtautuminen hävikkiruokaan.

"Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä" -hankkeen tutkijat Elina Närvänen ja Malla Mattila kertovat esimerkin brittiläisestä Oddbox-palvelusta, jossa asiakas voi tilata yllätyslaatikon myyntiin kelpaamattomia hedelmiä. Laatikkoon on kerätty eri tavalla oudon muotoisia ja standardien vastaisesti kasvaneita yksilöitä.

Oman lisänsä oudonnäköisten hedelmien tilaamiseen tuo hupsujen tuotekuvien jakaminen yrityksen somekanavassa ja kuvien ympärillä kukkiva huumori.

Näin voidaan toimia siihen asti, kunnes löydetään paremmin toimivia ratkaisuja.

Hävikkihedelmiä hyödyntäville yrityksille on tyypillistä rakentaa kuvia, joissa hedelmä saa inhimillisiä piirteitä, vaikkapa silmät tai korvat.

– Hävikkiin liitettävillä positiivisilla mielikuvilla on iso merkitys alalla tehtävälle bisnekselle, Elina Närvänen sanoo.

Hupsuttelulla on saatu aikaan muutakin kuin hyvää mieltä. Uudenlaisia ideoita testaavat yritykset tekevät toiminnallaan näkyväksi ruokajärjestelmän kestämättömyyden.

– Startup-yritykset muuttavat ihmisten asenteita viestimällä, että hävikki on ongelma, jolle yritetään tehdä jotain, Elina Närvänen sanoo.

Bisnes perustuu hävikin syntymiseen

Hävikkiruokabisnekseen liittyy Närväsen ja Mattilan mukaan monenlaisia ristiriitoja. Jo se, että yritysten toiminta perustuu hävikin olemassaoloon, aiheuttaa kysymysmerkkejä. Mitä enemmän hävikkiä syntyy, sen paremmat apajat hävikkiruokayrityksillä on vaikka lähtökohtana pitäisi olla hävikin ennalta ehkäiseminen.

– Bisnes lepää sillä, että hävikkiä on. On kuitenkin parempi, että alalla toimii yrityksiä kuin ettei tehtäisi mitään. Näin voidaan toimia siihen asti, kunnes löydetään vielä paremmin toimivia ratkaisuja, tutkija Malla Mattila sanoo.

Uudenlainen hävikkiin perustuva yritystoiminta vaikuttaa myös ylijäämäruuan perinteisiin käyttäjiin kuten ruoka-avun saajiin. Tällä hetkellä osa kaupoista ohjaa myyntiin kelpaamattomat, hyvälaatuiset tuotteet ruoka-apuna vähävaraisille.

Asetelma voi muuttua, jos esimerkiksi hävikkiin päätyvistä hedelmistä ja vihanneksista tulee liiketoiminnallisesti kiinnostavaa tavaraa. Ruoka-avun varassa elävien näkökulmasta muutos tietää ruokavalion yksipuolistumista entisestään.

Toisaalta on niinkin, että eri puolilla maailmaa kovaa vauhtia kehittyvä hävikkiruoka-ala pyrkii liittämään liiketoimintaansa vastuullisuutta. Kuluttajille esimerkiksi jaetaan tietoa ruokahävikistä ja tarjotaan koulutusta, joka tähtää hävikin vähentämiseen. Osa alan yrityksistä on jollain tapaa niin sanottuja yhteiskunnallisia yrityksiä eli ne tarjoavat työ- tai harjoittelupaikkoja vaikeasti työllistyville.

Pitkän tähtäimen tavoite ruuan tuotannossa on, että siitä muodostuisi kiertotalouden ajatuksen mukaisesti mahdollisimman suljettu kehä.

Omannäköistä liiketoimintaa

Imatralaisessa autotallissa valmistaudutaan laajentamaan yrityksen toimintaa. Alkamassa on ensimmäinen kesä hävikkimehun valmistajana. Yrittäjät ounastelevat kesäkauden lisäävän marjojen määrää mehun raaka-aineena.

Päätyönään Juuso Lindqvist johtaa omistamaansa hoiva-alan yritystä, jossa Teemu Laine työskentelee lähihoitajana.

Molempien vaimot osallistuvat mehuntekoon ja molempien perheissä on lapsia, jotka usein leikkivät pihalla, kun aikuiset puristavat mehua. Kasvutavoitteista ja uusien tuotteiden kiivaasta kehittämisestä huolimatta porukka haluaa säilyttää tekemisessä hyvän fiiliksen.

– Osa meidän yritystoimintaa on, että meillä on mukavaa yhdessä, Juuso Lindqvist tiivistää.

Auschwitzin keskitysleirin kuvien painaminen minihameisiin, tyynyihin ja kasseihin herättää paheksuntaa. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseon edustajat puuttuivat asiaan havaittuaan australialaisen verkkokaupan myyvän tuotteita.

– Järkyttävää ja epäkunnioittavaa, museo paheksui Twitter-viestissä.

Redbubble-verkkokauppa lupasi protestoinnin jälkeen vetää tuotteet välittömästi pois myynnistä.

Natsit murhasivat miehittämänsä Puolan maaperälle perustamassaan Auschwitz-Birkenaun keskitysleirissä toisen maailmansodan aikana noin 1,1 miljoonaa ihmistä. Suurin osa uhreista oli juutalaisia.

• Hallitusneuvotteluissa ovat mukana SDP:n lisäksi keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP, kertoo hallitustunnustelija Antti Rinne (sd.). Tällä kokoonpanolla hallituspuolueilla olisi 117 kansanedustajaa.
• Suurista puolueista oppositioon ovat siis näillä näkymin jäämässä kokoomus ja perussuomalaiset.
• Antti Rinne kertoi A-studion haastattelussa, että hallituspohja selvisi tiistai-iltana. Tällöin kokoomus jäi pois hallituspohjasta ja kolmesta isosta kumppanista valikoitui keskusta.
• Kokoomuksen Petteri Orpo toivoo, ettei keskusta anna hallitusneuvotteluissa periksi, eikä puolue hyväksy verojen korotusta yrittämiseen. Antti Kaikkonen totesi, ettei keskusta halua kiristää yrittäjien verotusta.

• Hallitusneuvottelut alkoivat Säätytalossa iltapäivällä tilannekuvan päivityksellä. Rinne kertoi neuvotteluista ennen niiden alkua. Tästä linkistä pääset seuraamaan, mitä Rinne tuolloin totesi.
• Näin hallitusneuvottelijat ja oppositio kohtasivat illan A-studiossa.

Politiikan jymyuutinen on, että Suomen seuraavaa hallitusta ryhtyvät muodostamaan SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP.

Poliitikot väistelivät keskiviikkona kysymyksiä uuden hallituksen ministereistä, mutta osa nimistä on melko varmoja, jos suurimman puolueen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne saa hallituksen kasaan aikomallaan pohjalla.

Yksi vaihtoehto on, että hallitukseen tulisi 18 ministeriä. Mahdollinen jako voi mennä niin, että SDP saa seitsemän, keskusta viisi, vihreät kolme, vasemmistoliitto kaksi ja RKP yhden salkun.

Ketkä saattavat istua seuraavan hallituskauden ajan eduskunnan ministeriaitiossa? On aivan mahdollista, että hallitukseen nousisi myös yllätysnimiä. Yle kävi mahdollisia ministereitä läpi.

Antti Rinne Suurimman puolueen SDP:n puheenjohtaja ja seuraava pääministeri, jos onnistuu kasaamaan ”uudeksi punamullaksi” nimeämänsä hallituksen. Rinteen käsissä on pitkälti myös se, ketkä nousevat puolueen ministereiksi.

Antti Lindtman Kolmannen kauden kansanedustaja Lindtman, 36, johti SDP:n eduskuntaryhmää oppositiokauden. Sai eduskuntavaaleissa Uudeltamaalta enemmän ääniä kuin Rinne.

Vantaalaisesta Lindtmanista povattiin Rinteen haastajaa. Aikeet saattoivat karahtaa kohuun listoista, joilla ryhmäjohtaja yritti ohjastaa ketkä puolueesta saavat puheenvuoroja eduskunnan kyselytunnilla. Eero Heinäluoman suojattina pidetty Lindtman edustaa Rinteen tavoin demarien ay-siipeä.

Sanna Marin SDP:n varapuheenjohtaja, nousi näkyvään rooliin Rinteen sairausloman aikaisena tuuraajana alkuvuonna. Marinia on uumoiltu mahdolliseksi Rinteen haastajaksi. Sai ylistystä johtaessaan jämäkällä otteella Tampereen valtuuston riitaisaa kokousta, josta kuvatut videot nousivat nettihitiksi. Eduskuntavaalien ääniharavia.

Ville Skinnari Myös lahtelainen Skinnari, 45, on Marinin tavoin SDP:n varapuheenjohtaja. Skinnari on ex-kansanedustaja Jouko Skinnarin poika. Voi kilpailla hallitukseen noususta toisen lahtelaisdemarin, Mika Karin kanssa.

Sirpa Paatero SDP:n eduskuntaryhmästä läheisin Rinteelle lienee puoluevaltuuston puheenjohtaja Sirpa Paatero, 54. Hän edustaisi ministeriryhmässä myös SDP:n vahvaa Kaakkois-Suomen piiriä. Rinteen puheenjohtajakaudella Paaterosta tuli kehitysministeri jo syksyllä 2014, kun vihreät jättivät hallituksen.

Kaakkois-Suomesta tulee myös eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Suna Kymäläinen, jonka Rinne nosti SDP:n hallitustunnusteluja tehneeseen ryhmään, mutta valittaisiinko kahta ministeriä samasta vaalipiiristä?

Timo Harakka SDP:n talousajattelija Harakka, 56, johti SDP:n vero-ohjelman valmistelua. Toimittajana ja kirjailijana työskennellyt Harakka haastoi Rinteen helmikuussa 2017 Lahdessa järjestetyssä puoluekokouksessa.

Tytti Tuppurainen Äänimääräänsä kasvattanut Tuppurainen, 43, voisi tuoda pohjoista edustusta SDP:n ministeriryhmään. Tuppurainen haastoi Harakan tavoin Rinteen puheenjohtajakisassa runsaat kaksi vuotta sitten.

Aiempaa vankkaa kokemusta on myös Jutta Urpilaisella ja Tuula Haataisella. Urpilainen saattaa kuitenkin tähdätä komissaariksi. Jatkaisiko jo sosiaali- ja terveysministerinä aiemmin toiminut Haatainen eduskunnan puhemiehistössä?

Antti Kaikkonen Ministereiksi on noustu perinteisesti puolueen johtopaikoilta, ja 45-vuotias Kaikkonen johtaa puolueen eduskuntaryhmää. Uudenmaan vaalipiiristä paikkansa uusinut Kaikkonen keräsi keskustassa toiseksi eniten ääniä puheenjohtaja Juha Sipilän jälkeen.

Kysymys kuuluu, valitseeko keskusta jo uutta puheenjohtajaa, jos hallitusneuvottelut etenevät ja keskusta pääsee muodostamaan uutta ministeriryhmää. Kaikkonen on kertonut harkitsevansa, pyrkiikö hän paikastaan luopuvan Sipilän seuraajaksi. Kaikkonen oli jo vuosia sitten esillä puheenjohtajaspekulaatioissa, mutta ryvettyi vaalirahakohussa.

Katri Kulmuni Lapin vaalipiiristä paikkansa uusinut 31-vuotias Katri Kulmuni kuuluu keskustan nuorisokaartiin. Kulmuni on puolueen varapuheenjohtaja, ja sikäli mahdollinen ministeripörssissä nousija.

Kulmuni on profiloitunut Lapin puolustajaksi ja olikin vaalipiirinsä ylivoimainen äänikuningatar. Keskusta on yrittänyt jakaa ministerinsalkut jopa muita puolueita tasaisemmin ympäri maata, joten Kulmuni voisi nousta hallitukseen Pohjois-Suomen edustajana.

Hanna-Kaisa Heikkinen Myös 45-vuotias Heikkinen kuuluu keskustan varapuheenjohtajiin, mistä ei olisi ainakaan haittaa mahdolliselle ministerinpaikalle nousemisessa. Oli julkisuudessa, kun eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta riiteli loppumetreillä hallituksen sote-uudistuksesta.

Annika Saarikko Peruspalveluministeri Saarikko, 35, on suosittu keskustapoliitikko, joka olisi ollut monien arvioitsijoiden mukaan vahvoilla keskustan uudeksi puheenjohtajaksi. Hän kuitenkin vetäytyi kisasta perhesyihin vedoten. Perheeseen odotetaan toista lasta, jonka laskettu aika on syksyllä.

Varsinaissuomalainen Saarikko osoitti olevansa kovatahtoinen poliitikko runnoessaan läpi Sipilän hallituksen sosiaali- ja terveysuudistusta, joka kuitenkin epäonnistui. Sote-kokemukselle on tarvetta myös seuraavassa hallituksessa.

Jari Leppä Kaikki keskustan nykyiset ministerit tuskin voisivat jatkaa, koska myös uusille nimille pitää tehdä tilaa. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministerinä toimiva pitkäaikainen kansanedustaja Jari Leppä, 59, voisi olla yksi jatkajista. Keskusta tavoitellee myös tulevassa hallituksessa maatalousministerin salkkua. Leppä tulee Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.

Juha Sipilää ei ehkä nähdä keskustan ministerien joukossa, sillä hän luopuu puheenjohtajuudesta syksyllä. Olisiko Sipilä käytettävissä eduskunnan puhemieheksi?

Pekka Haavisto Vihreiden pitkän linjan konkaripoliitikko on kokenut ministeri jo edellisiltä kausilta. Haavisto on puolueen pätkäpuheenjohtaja, joka on luopumassa tehtävistä ensi kuun puoluekokouksessa. Haavisto oli yksi huhtikuun eduskuntavaalien ääniharavista, ja hän keräsi presidentivaaleissa yli miljoona ääntä vuonna 2012.

Rauhanmies Haavisto on vahvimmillaan kansainvälisissä kysymyksissä, joten ulkoministerin salkun luulisi kiinnostavan. Se on kuitenkin mennyt yleensä toiseksi suurimmalle puoluelle.

Maria Ohisalo Vihreiden nosteessa oleva nimi, toistaiseksi ainoa, joka on kertonut pyrkivänsä puheenjohtaja Haaviston seuraajaksi. Ohisalo, 34, ehti kokeilla puoluejohtajana oloa jo tuuratessaan Touko Aaltoa viime syksynä. Vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja. Ohisalo on köyhyystutkija, joten esimerkiksi peruspalveluministerin tehtävät tai asuntoasiat voisivat kiinnostaa.

Krista Mikkonen Sekä Haavisto että Ohisalo ovat Helsingistä, joten maakuntien ääntä voisi tuoda vihreiden ministeriryhmään esimerkiksi joensuulainen Krista Mikkonen, 46. Mikkonen johti vihreiden eduskuntaryhmää suurimman osan viime vaalikautta. Sopisi biologina vaikka ympäristöministeriksi, jonka salkkua vihreät yleensä tavoittelevat.

Li Andersson Eduskuntavaalien äänikuningattaren Li Anderssonin, 31, ministerinsalkku on vasemmistoliiton puheenjohtajana varma, jos puolue on hallituksessa. Andersson valittiin johtamaan vasemmistoliittoa puolueen pitkän tappioputken jälkeen vuonna 2016, ja sekä kuntavaaleissa 2017 että huhtikuun eduskuntavaaleissa vasemmistoliitto kasvatti kannatustaan. Andersson arvioi tänään, että kaksi ministeriä olisi vasemmistoliitolle hyvä määrä.

Merja Kyllönen Andersson tulee Turusta, joten maantieteellistä jakaumaa vasemmistoliiton mahdolliseen kahden ministerin ryhmään toisi esimerkiksi europarlamentaarikko, kainuulainen Merja Kyllönen, 42. Kyllösellä on aiempaa kokemusta, sillähän on toiminut liikenneministerinä.

Kyllösen osakkeita on voinut laskea, että hän sai kohun aikaan ilmoittamalla, ettei ottaisi mepin paikkaa vastaan, vaikka tulisi tämän kuun eurovaaleissa valituksi. Kyllönen aikoo palata kotimaan politiikkaan, kun nykyinen toimikausi Euroopan parlamentissa on päättynyt.

Anna-Maja Henriksson Puolueen puheenjohtajana ilmeinen valinta ministeriksi. Toimi oikeusministerinä Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa. Varatuomari, oikeustieteen kandidaatti Henriksson, 55, on neljännen kauden kansanedustaja. Kokemusta tarvittaisiin, sillä puolueen ainoana ministerinä toimiminen ei olisi helppoa.

Lastentautien tutkimussäätiö antaa 400 000 euron apurahan Turkuun.

Tyksin erikoislääkäri ja Turun yliopiston dosentti Jukka Keron tutkimus saa apurahan seuraavalle kolmelle vuodelle.

Keron tutkimusryhmä on kehittänyt tautimalleja kilpirauhassairauksien mekanismien tutkimiseksi ja erityisesti tutkinut synnynnäisten kilpirauhassairauksien perinnöllisyyttä Suomessa.

Synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan keskimäärin yhdellä 2500 vastasyntyneestä eli Suomessa syntyy vuosittain noin 20–30 synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa lasta, kertoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Yle Uutiset kertoi tänään Suomen lastensuojeluviranomaisten ja perheiden tulehtuneista väleistä. Monet huostaanotettujen lasten vanhemmat kokevat, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Äitejä on jopa päätynyt pakenemaan ulkomaille, jottei heidän lapsiaan huostaanotettaisi.

Nyt lastensuojelun ja perheiden kireisiin väleihin haetaan apua uudesta toimintamallista, jossa vanhemmat ja lapset otetaan aikaisempaa paremmin mukaan lapsen tilannetta koskevaan päätöksentekoon.

Tavoitteena on muodostaa lasta ja perhettä tukeva tiimi, jossa on mukana perheterapeutti, asiakasperhe ja korkeintaan kolme sosiaalityöntekijää.

– Tiimi varmistaa, ettei asiakassuhde ole yhden ihmisen varassa. Tämä ehkäisee esimerkiksi tilanteita, joissa tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen joudutaan aloittamaan alusta vastuutyöntekijän vaihtuessa, sanoo THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius.

Esimerkiksi Kouvolassa ja Haminassa uusi toimintamalli on saatu jo pysyvään käyttöön.

– Emme pohdi perheen asioita vain asiantuntijatiimeissä. Mietimme yhdessä asiakkaiden kanssa enemmän kokonaistilannetta. Sitä kautta kehitetään luottamusta asiakasperheen ja viranomaisten välillä. Siten lastensuojelun työ voi olla vaikuttavampaa, sanoo Kymsoten palvelualuepäällikkö Riikka Mauno.

Lastensuojelulain mukaan lapselle on nimettävä oma sosiaalityöntekijä. Uudessa toimintamallissa oma työntekijä nimetään jokaiselle perheenjäsenelle. Tapaamisissa esille nousseita asioista pohditaan yhdessä tiimin kanssa.

– Mallin myötä tunnemme lapsen arkea ja elämää sekä perheen tilannetta paremmin. Se on tuottanut paljon enemmän tietoa perheen arkielämästä, sanoo Mauno.

Keskeisessä roolissa uudessa toimintamallissa on perheterapeutti, joka tuo omaa näkökulmaansa asioiden käsittelyyn. Lastensuojelussa on aiemminkin tehty työtä tiimeissä, mutta uudessa mallissa moniammatillinen näkökulma on vahvempi.

– Sen avulla pyritään hidastamaan ajattelua, tuomaan ratkaisuja ja käsittelemään perheen tilannetta monipuolisemmin, sanoo Riikka Mauno.

Toimintamalli on peräisin Lontoon Hackneysta. Se kehitettiin, koska alueen lastensuojelussa oli paljon ongelmia.

– Lastensuojelu oli ajautunut siellä vähän kriisiin. Työntekijät vaihtuivat, ja toiminta oli byrokratisoitunutta. Sitten siellä lähdettiin ihan organisaatiotasolla hakemaan vastausta siihen, että miten lastensuojelusta saataisiin laadukasta. Kaikki organisaation palaset laitettiin toimimaan niin, että se mahdollistuisi, sanoo Päivi Petrelius.

Suomen lastensuojelun ongelmia malli ei kuitenkaan yksin pysty ratkaisemaan.

Käytäntö ontuu

Suomen lastensuojelu kamppailee isojen asiakasmäärien kanssa. Päivi Petreliuksen mukaan kansainvälisessä vertailussa suomalaisten sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ovat noin tuplasti suuremmat kuin monessa muussa maassa.

– Tuntuu, että meillä hyväksytään ajatus, että lastensuojelussa voidaan tehdä työtä melko isoilla asiakasmäärillä. Kuitenkin tiedossa on, millaisia ongelmia tästä seuraa asiakkaana olevien lasten, työntekijöiden ja koko palvelujärjestelmän näkökulmasta.

Jotta lastensuojelutyötä pystyttäisiin tekemään uudella mallilla laadukkaasti, yhdellä työntekijällä saisi Petreliuksen mukaan olla korkeintaan 20 lasta asiakkaana. Todellisuudessa määrät ovat kuitenkin paljon korkeampia. Isoissa kaupungeissa yksittäisellä työntekijällä voi edelleen olla vastuullaan yli 40 lasta.

– Meillä on ollut myös sellaisia tilanteita, että yhdellä sosiaalityöntekijällä on vastuullaan 80 lasta, ja poikkeustapauksissa jopa enemmän. Silloin tietysti ollaan jo aikamoisissa kriisitilanteissa näissä kunnissa, sanoo Petrelius.

Lastensuojelutyöhön hakeutuvista sosiaalityöntekijöistä on ollut pula jo pitkään.

– Vaikka sosiaalityöntekijöitä koulutetaan Suomessa monessa yliopistossa, on lastensuojelutyö vaativaa ja juridisesti hyvin vastuullista työtä suhteessa esimerkiksi palkkatasoon. Tämä yhtälö ei saa sosiaalityöntekijöitä hakeutumaan lastensuojelutyöhön, tai pysymään siellä.

Tarve lisääntyy

Lastensuojelun uutta toimintamallia pilotoitiin viime vuonna 14 maakunnassa eri puolilla Suomea. Malliin tähän mennessä siirtyneiden kuntien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sitä noudattaa Petreliuksen arvion mukaan 80-100 tiimiä eri puolilla maata.

Uusi toimintatapa ei kuitenkaan ole vähentänyt lastensuojelun tarvetta, vaan lastensuojeluilmoitusten määrä on ollut valtakunnallisesti kasvussa.

– Näyttää siltä, ettei lastensuojelun tarvetta ole kovin helppo saada vähenemään kaikista pyrkimyksistä huolimatta. Ilmoituksia vain tehdään, ja määrä lisääntyy. Lastensuojelussa ei voida säädellä asiakasmäärää laittamalla lapsia jonotuslistalle, sanoo Petrelius.

Petreliuksen mukaan asiakasmäärien säätely vaatisi organisaatiotason mietintää siitä, millä tavoin lasten ja perheiden tilanteisiin voitaisiin vastata ilman, että paine suuntautuu voimakkaasti juuri lastensuojeluun.

– Se vaatisi aikamoista peruspalveluiden vahvistumista. Koulujen, varhaiskasvatuksen ja neuvolan kautta saatavan tuen pitäisi olla vahvaa. Myös mielenterveyspalveluiden ja aikuisille suunnatun tuen pitäisi toimia tehokkaasti. Lastensuojelu tai uusi malli ei yksin pysty isoihin linjoihin ja asiakasmääriin vaikuttamaan.

Sosiaalityöntekijä vai palvelumanageri?

Pitkäaikainen pula sosiaalityöntekijöistä, johdon tuen puuttuminen ja työn heikko organisointi ovat Petreliuksen mukaan johtaneet siihen, etteivät sosiaalityöntekijät ennätä itse tekemään vuorovaikutustyötä asiakkaidensa kanssa, vaikka heillä on juridinen vastuu lasta koskevista päätöksistä, kuten sijoituspäätöksistä.

– He joutuvat toimimaan usein palvelumanagereina ja pohtimaan, mihin palveluun voisivat ohjata asiakkaan. Tällöin mahdollisuus muutostyöhön on tavallaan delegoitunut pois sosiaalityöntekijöiden käsistä, toteaa Petrelius.

Juuri tähän uudella toimintamallilla haluttaisiin puuttua.

– Viranomaisvaltaa käyttävien työntekijöiden on tärkeää olla riittävästi kontaktissa perheisiin. Se on osallisuuden ydintä. Jos päätösvaltaa käyttävällä työntekijällä ei ole henkilökohtaista aikaa kohdata lapsia ja perheitä, niin se kyllä vaikuttaa paljon asiakkaiden osallisuuden kokemukseen.

Lastensuojeluun tyytymättömät vanhemmat valittavat Kasper ry:n toiminnanjohtaja Pauliina Lehtisen mukaan eniten juuri siitä, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Lisäksi papereissa tuijotetaan herkästi päihde- tai mielenterveystaustaa. Myös Lehtisen mukaan usein kyse on sosiaalityöntekijöiden liian suuresta asiakasmäärästä.

– Paljon riippuu siitä, onko aikaa kohdata perhettä ja ymmärtää sen tilanne vai luotetaanko pelkästään, jopa liikaa, omaan ammattitaitoon. Vanhempi voi kokea, että kuulemisen sijaan häntä käsketään. Se aiheuttaa monenlaista väärinymmärrystä, sanoo Lehtinen.

Jos hyvinvointiyhteiskunnan maineessa oleva Suomi haluaa, että lastensuojelutyö on laadukasta, ratkaisut pitää hakea yhdessä ja isosti.  Päivi Petrelius

Päivi Petrelius kokee, että uutta toimintamallia on lähdetty tuomaan vaikeaan maastoon. On monia esteitäkin sille, että se voisi toimia hyvin. Vaikeuksista huolimatta hän toivoo, että se leviäisi mahdollisimman laajalle.

– Uskon, että työskentely muuttuisi vaikuttavammaksi, jos malli saataisiin käyttöön siten, kun on tarkoitus. Jos hyvinvointiyhteiskunnan maineessa oleva Suomi haluaa, että lastensuojelutyö on laadukasta, ratkaisut pitää hakea yhdessä ja isosti.

Petreliuksen mukaan olisi myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta tärkeää, että lakisääteinen toiminta toteutuisi riittävän yhdenmukaisena eri puolilla maata. Kymmenen maakuntaa on asettanut tavoitteekseen, että kaikki lastensuojelutiimit koulutetaan malliin vuoden 2020 loppuun mennessä.

– Toivoisin myös että mallille annettaisiin tilaa kehittyä ja tarkentua. Tämäkään malli ei ole valmis vastaus kaikkiin lastensuojelun ongelmiin, mutta sen avulla osataan nyt entistä paremmin kuvata, millaista laadukas lastensuojelu voisi olla.

Maatalouden kannattavuusongelmat voivat ajaa viljelijöitä siirtymään luonnonmukaiseen tuotantoon. Esimerkiksi Lapissa pari edellistä kesää on ollut niin heikkoja, että osa viljelijöistä joutuu nipistämään tai luopumaan kokonaan lannoitteiden käytöstä.

Lannoitteista luopumisesta seuraava askel on siirtyminen virallisesti luomutuotantoon. Lannoitekustannuksista tulevan säästön lisäksi tilan kannattavuuteen vaikuttavat esimerkiksi luomutuotteiden korkeampi hinta ja luomutuet.

Projektityöntekijä Eija Tammela Välitä viljelijästä -projektista sanoo, että keskivertotilallakin lannoitteisiin menee helposti 10 000 – 20 000 euroa.

– Se on todella iso summa rahaa. Jos talous on mennyt niin kuralle, että luotolla ei enää saa ostettua, niin se on mahdoton paikka. Niitä ei pysty ostamaan, Tammela kuvaa.

Luomu käy talousjärkeen

Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Antero Nikander tunnistaa ilmiön. Talousvaikeudet ovat saaneet monet tilat pohtimaan kannattavuusasioita.

– Viljelijät joutuvat todella tarkkaan miettimään mikä tuotantosuunta ja millä tavalla on kaikkein kannattavinta, Nikander sanoo.

Myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Arto Latukan mielestä kiinnostus luomutuotantoa kohtaan nimenomaan taloudellisista syistä on järkeenkäypää.

– Esimerkiksi maitotiloilla kannattavuusvertailussa pärjäävät ne tilat, jotka ovat kokonaan luomussa verrattuna niihin tiloihin, joilla vain pellot ovat luomulla, Latukka sanoo.

Luomutilojen kannattavuus on tavanomaista viljelyä parempi huolimatta siitä, että satotaso on alhaisempi. Tätä kompensoi luomutuotteiden korkeampi hinta.

– Erityisesti kun on hankalia vuosia, kuten nyt pari viimeisintä vuotta, ero sadoissa kapenee, Latukka sanoo.

Viime vuosina maatalouden kannattavuus on laskenut ja ero luomun eduksi kaventunut.

Maatilan pikavipiksi luomusta ei ole

Luomusta ei toki ole pikaiseksi talousavuksi. Luomusitoumuksessa on siirtymäaika ja kaiken lisäksi luomusitoumuksia on haettu niin vilkkaasti, että määrärahat uusien tilojen ottamiseksi luomutukien piiriin ovat loppuneet tältä vuodelta.

– Periaatteessa tukia voi hakea 15.6. asti, mutta toistaiseksi rahoja uusien luomusitoumusten tekoon ei ole, Antero Nikander maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.

Viime vuonna luomukorvauksia maksettiin 55 miljoonaa euroa. Koko 2014-2020 EU-ohjelmakaudella luomusitoumuksiin on ollut käytettävissä 326 miljoonaa euroa.

Jos talous on mennyt niin kuralle, että luotolla ei enää saa ostettua, niin se on mahdoton paikka. Eija Tammela

Luomutuotannon pinta-ala Suomessa on kasvanut tasaisesti. Esimerkiksi vuonna 2015 luomulla oli noin 225 000 hehtaaria, mutta viime vuonna määrä oli kasvanut jo lähes 300 000 hehtaariin.

Säästö väärästä paikasta kostautuu

Välitä viljelijästä -projektin Eija Tammelan mielestä lannoitteet ovat ehdottoman väärä paikka säästää. Lannoitteiden käyttämättömyydellä on oma vaikutuksensa satoon.

– Kun omaa rehua ei tule riittävästi, niin sitten seuraavana vuonna joudutaan taas ostaman rehua entistä enemmän muualta. Se on vähän niin, että suo siellä vetelä täällä.

Talousvaikeuksista huolimatta maanviljelijöillä on Tammelan mukaan vahva usko tulevaan.

– Luojan kiitos viljelijöillä on edelleen uskonto kymmenen. Aina jaksetaan uskoa ja toivoa, että parempaa on tulossa. Onneksi ei ole vaivuttu sillä tavalla epätoivoon, että ei enää edes yritettäisi.

Artikkelista voi keskustella kello 22 asti.

Vilho ja Sirkka Korkiala olivat naimisissa 28 vuotta ja saivat kahdeksan lasta. Vuonna 1952 solmittu avioliitto päättyi Vilhon kuolemaan vuonna 1980. Sirkka jäi yksin kahden navetan ja kahdeksan lapsen kanssa.

Meidän kotien väliä oli vain kilometri. Aina kun Vilho tuli pyörällä tai hevosella vastaan, hän kysyi, että joko Sirkka on 18.

Minä olin vihainen että mitä sinä sillä tiedolla teet. Hän oli sellainen leikkisän luontoinen ja sanoi, että "en minä oo koskaan kenestäkään muusta tuumannutkaan akkaa ottaa kuin sinusta".

Kerran Vilho puhui rehellisesti, että hän oli rukoillut oikein että saisi minut vaimokseen ja pääsisi hänkin taivaaseen. Minä sanoin, että kyllä minä oon vähän heikko johtamaan sinne, mutta jos hän nyt niin tuntee, niin kovin hyvä.

Hän kosi minua, ja minä sanoin että kyllä minä myönnyn, mutta tuu kysymään äitiltä ja isältä. Hän oli sellainen ryyppymies ollut ja huonoilla vilkkureilla vähän. Kyllä se oli niille varmasti kova isku alkuun.

Niin se sitten onnistui, ei siinä mitään.

Kun me kerran kävelimme Kokkolassa viinakaupan oven ohi, niin Vilho sanoi että hän ois kuule rikas poika, jos saisi takaisin ne rahat mitä on sinne vienyt.

Minä en siitä kärsinyt, minä en milloinkaan nähnyt häntä juovuksissa, vaikka samalla kylällä asuttiin. Jumala pelasti hänet ja hänestä tuli uskovainen mies. Siinä jäi ryyppäämiset.

Nyt minä olen ajatellut, että sehän meni valtiolle se raha tavallaan kun hän osti viinaa. Lapsetkin ovat saaneet pientä korvausta Vilhon sotainvaliditeetista. Valtio on maksanut ne rahat takaisin monta kertaa. Minä sitä aina ihailen, että Vilho haudasta vielä elättää minua.

Tämä on vähän sellaista suomalaista puhetta.

Vilho oli paljon navetassa, teki raskaimmat työt, loi lannat. Olihan siinä mulla vielä sitten. Joskus olin huonossa kunnossa, muistan kerrankin kun istuin lehmän alle ämpärin kanssa. Vilholle sanoin että istuu siinä vieressä jakkaralla ja ottaa sitten kun saan lehmän lypsettyä. Minä en ois jaksanut sitä ämpäriä nostaa.

Yhdessä me tehtiin työt navetassa. Radion piti olla soimassa koko ajan, että kuuli uutiset ja musiikkia. Tuvassa Vilho saattoi laittaa valkian hellaan ja veden lämpiämään. Ja saunotti lapsia ulkosaunassa.

Kodinhoitajat olivat hyvä apu. Kodinhoitajien johtaja sanoi aina, että hän laittaa kaksi hoitajaa tulehen: silloin levähdät. Se oli niin ihanaa, kun hän huolehti kuin hyvä ystävä.

Joka viikko oli leipomapäivä ja pyykkipäivä. Leipomapäivän aikana syntyi sata leipää. Kun uuni lämmitettiin, sitä leivottiin sitten. Rieskat ja ohraleivät, hienot ruisleivät ja paksut ruisleivät. Sitten pata pantiin uuniin vielä yöksi jälkilämmölle. Kun yön oli uunissa liha, niin oli se hyvää ja tuoksui ihanalta.

Totta kai Vilho arvosti sitä mitä minä tein. Kyllä se aina sille antoi niin suuren arvon. Kiitollinen hän oli vaimosta.

Ei sitä paljon paapotettu, sitä vaan tehtiin työtä ja onnellisia oltiin aina kun sai jostain vähän rahaa. Olihan se joskus tietysti vähän liikaakin. Molemmillekin oli liikaa työtä. Kun Vilholla oli se jalkakin.

Kyllä minä aina niin onnellinen olin, kun sain terveen lapsen. Minut oli ihan niin kuin sillä lailla valmistettu siihen äitiyteen.

Lasten kasvatus oli melkein Vilhon vastuulla, ainakin kurinpito. Monesti itkin lasten puolesta, mutta kyllä me yhessä iliman muuta sovinnossa kasvatettiin lapsia.

Kerran kun minä pyykkäsin, Vilho sanoi että älä aina pyykkää, paiskaa menehen ne vaipat. Se oli vähän sellainen ratikaalin oloinen. Eihän sitä sellainen peli vetele.

Heti kun kuuli kertakäyttövaipoista, se lähti moottoripyörällä niitä hakemaan.

Kun toinen poika syntyi, Vilho lähti tilaamaan pyykkikoneen. Minä sanoin ensiksi, etten kehtaa kellekään sanoa, että olen pyykillä ollut. Se oli niin suuri helpotus, ettei sitä usko kukaan.

Kyllä se oli ihanaa aikaa. Minä en ole milloinkaan moittinut. En minä muista että ois milloinkaan yksinäinen ollut. Seuraa oli aina. Ja sitä oli niin väsynytkin aina, että kun sänkyyn pääsi, niin uni tuli heti.

Kyllähän se kovaa oli, mutta niin sitä vain selvittiin. Ja kaikilla muilla oli samanlaista. Jumala on ollut hyvä ja sinne on saanut kertoa vaikeutensa ja sieltä on apu aina tullut.

Niinhän sitä sanotaan, että tyytyväisyys on ihmisen onni. Jos vain aina valittaa, ei sitä voi onnelliseksi tullakaan. Pitää olla kiitollinen ja tyytyväinen.

Kyllähän se kovaa elämä on ollut, mutta ei se niin vaikeaa että tyytymättömäksi kannattais ruveta. Kiitollisuus ennen kaikkea on aina mielessä, elämää kohtaa. Kiitollisuus on koko ajan sydämessä. Jumala on pitänyt huolen.

En minä mitenkään tunne, että lapsilla olisi ollut helpompaa. Kyllä niillä on aivan täysi työ nykyajankin perheillä, vaikkei sitä niin raskasta ruumiillista työtä, mutta henkisesti se on heillekin raskasta. Kyllä se kovaa hommaa on.

Mervi ja Esa Porkola rakastuivat kun Mervi oli 18 ja Esa 20. Kihloihin he menivät vuoden ja naimisiin kolmen vuoden kuluttua. Tyttäret Maria ja Elisa syntyivät 1989 ja 1992.

Me oltiin tunnettu jo pitkään, samalta kylältä ja seurakunnan tilaisuuksista. Esa hurmasi minut salmiakilla, tuli aakkospussin kanssa ja tarjosi siitä.

Kun lähdettiin ensimmäistä kertaa ajelulle, se oli heti selvä peli. Katsottiin talomalleja ja puhuttiin työnjaosta. Että siivoavatko molemmat ja tiskaavatko.

Me on naurettukin jälkeen päin, että ekoiksi treffeiksi keskustelut oli aika käytännöllisiä. Hyviä vastauksia tuli ja ne ovat päteneet. Ei ole tarvinnut miettiä, että miksi tuo ei tee.

Esa oli sitä mieltä, että kaksi lasta riittää: hänen mielestään molemmille pitää olla syli.

Kun Maria syntyi, meillä oli tontti ja autotalli valmiina. Minä otin lapsia kotiin hoitoon: ensimmäinen tuli 6.15 ja viimeinen lähti 17.15. Oma lapsi oli pieni, ja sitten oli rakennus. Kun hoitolapset lähtivät, vietiin Maria hoitoon mummulle ja lähdettiin rakentamaan.

Olin sillä lailla tunnollinen, etten tiskannut silloin, kun oli hoitolapsia. Sitten illalla kun tultiin raksalta ja saatiin Maria nukkumaan, alettiin tiskata.

Meillä ei ollut tiskikonetta eikä lämmintä pesutilaa: saunaan piti mennä ulkokautta ja lämmittää pata. Onneksi oli vessassa käsisuihku: vessanpytyn päälle pantiiin amme ja siinä pestiin lapsi.

Puoli vuotta oli sellaista aikaa, etten muista Mariasta mitään. Onneksi otettiin kuvia. Lopetin perhepäivähoitajan hommat, se ei ollut mun juttu.

Elisa oli koliikkilapsi, mutta silloin oli jo uusi koti valmis. Itkuisuus oli väsyttävää, silloin oli kyllä hermo tosi kireällä. Hän nukkui ensimmäisen kokonaisen yön vasta 3-vuotiaana.

Lastenhoitajana sitä ajatteli, että minun pitää pärjätä. Vieläkin on takaraivossa se ajatus ja malli, että äidillä oli kahdeksan lasta ja maatalo. En osannut ajatella, että en ole äitini.

Harmittaa, ettei ole nauttinut niin paljon kuin voisi. Joskus miettii tippa linssissä, että olisi vain ottanut lunkisti, kun lapset olivat pieniä.

Jollain tapaa minulla on silti ollut helpompaa kuin äidillä. Työn määrä ja fyysisyys on ihan erilainen. Odotukset ovat tulleet itseltä: ei ole koskaan tehnyt mielestään riittävästi, koska on lapsena opetettu, että pitäisi tehdä vielä enemmän.

Tiskikone on maailman ihanin laite – siitä en luovu koskaan! Ja videotkin oli aika hyvä juttu: sai hetken hengähtää, kun pani Tao Taon pyörimään. Kerran Maria tunki videonauhurin täyteen vahaliituja. Me ihmeteltiin, mikä siinä on.

Joka aikakaudessa on omat helpotuksensa. Ja jos et ole tiennyt jostain helpotuksesta, et ole voinut kaivatakaan sitä.

Mutta en kyllä kadehdi tämänkään päivän äitejä. Työelämän hektisyys ja paineet on vielä pahempia kuin silloin, kun omat lapset olivat pieniä.

Minun ei ole koskaan tarvinnut olla lasten kanssa yksin. Esa on aina osallistunut kodinhoitoon ja lastenhoitoon. Kuvistakin näkee, että jos Esa vaikka työpäivän jälkeen levähti nojatuolissa, hänellä oli Elisa sylissä. Siinä molemmat nuokkuivat.

Siinä olen samaa mieltä kuin äiti, että jos vanhemmat ovat eri mieltä jostain kasvatuksessa, ei voi vetää mattoa toisen jalkojen alta. Näkemyserot on sovittava välissään. Esa on jämäkkä isä, ja mielellään sitä on kunnioittanut toisen näkemyksiä. On tärkeää oppia, ettei aina olekaan oikeassa.

Se me päätettiin jo alussa, että kerrotaan joka päivä lapsille ja toisillemme, että rakastetaan. Omassa lapsuudessa se ei ollut tapana.

On hyvä, että oltiin ensin kaksin. Tuli vahva pohja, jolle oli hyvä saada lapset. Aina me ollaan äiti ja isä, ja nyt myös mummu ja "vaali". Mutta on meidän oikein mukava olla kahdestaankin.

Maria ja Joel Savikko alkoivat seurustella elokuussa 2010. Hugo ja Elmo ovat syntyneet 2014 ja 2016.

Me tavattiin tuttavien häissä, ihan vain moikattiin. Joel laittoi myöhemmin viestin, että on lähdössä vuodeksi vaihtoon Japaniin. Sen vuoden ajan me tutustuttiin Facebookissa.

Joel on kotoisin Sundsvallista, mutta hän lensi Japanista palattuaan ensin Suomeen. Me mentiin jätskille ja se oli kyllä menoa. Tuntuu, että minä vain tuijotin sitä. Juteltiin enimmäkseen matkasta.

Kihloihin me mentiin jo joulukuussa ja naimisiin elokuussa. Pojat on nyt 2- ja 4-vuotiaat.

Tällä hetkellä olen pääasiassa äiti, mutta on meillä parisuhdekin. Me osataan jutella muustakin kuin lapsista, vaikka puhutaankin paljon kasvatuksesta. Tykätään myös olla kaksinkin, ja äiti ja isä on sen mahdollistaneet, kun ne haluaa monesti olla poikien kanssa.

Joel tekee kotona yhtä lailla, melkein pitää miettiä, tekeekö enemmän.... Varsinkin lastenhoidolliset asiat tehdään ihan yhdessä. Siivouksesta ei tykkää kumpikaan.

Pohdin aika paljon kasvatusasioita. Äitinä pyrin olemaan jämäkkä, mutta lempeä. Koetan ottaa poikia paljon syliin ja olla heidän kanssaan.

Muistan omasta lapsuudesta, että mun kanssa on paljon värkätty ja touhattu.

Ekana tulee mieleen se, miten äiti on aina sanonut, että rakastaa. Haluan sanoa sen omillekin lapsille. Äidiltä saan myös vertaistukea: jos on vaikka huutanut lapsille, äiti muistuttaa, että niin on muutkin huutaneet.

Päätin kyllä aikanaan, että en koskaan huuda. Sitten huusin. Mutta myös selvitin sen lasten kanssa. Me keskustellaan paljon asioista.

Minulle ei ole vaikeaa kysyä neuvoja. Tietoa on tarjolla niin paljon, että pitää löytää oma tiensä: onko se sormiruokailu vai kestovaipat vai mikä.

Osaan myös rajata asioita paremmin kuin äiti. Olen luonteeltani sellainen, että tykkään rauhasta ja kotona olemisesta. Jos meinaa mennä hullunmyllyksi, rauhoitan heti kaikki iltamenot.

Nykyään some tuo sellaisia paineita, mitä omalla äidillä ei ollut. Pystyy seuraamaan muiden äitien arkea – tai sitä mitä he haluavat jakaa. Monesti se on kauniita koteja ja tyylikkäitä lapsia. Ilman sitä voisi kyllä elää ihan hyvinkin ja voisi olla jopa helpompaa.

Täytyy tehdä paljon töitä sen kanssa, että ymmärtää, että meidän arki on ihan hyvä, vaikka ei näytäkään tuolta.

Helsingin Hämeentien pari kuukautta kestänyt remontti on jo tyhjentänyt kadunvarren liiketiloja. Helsingin Yrittäjien puheenjohtaja Mari Laaksosen mukaan paikalliset yrittäjät ovat antaneet runsaasti palautetta hankalasta tilanteesta.

– Yrittäjien viesti on ollut se, että myynnit ovat tippuneet jopa kymmeniä prosentteja, liikkeitä on lopettanut ja osa on muuttanut muualle, Laaksonen sanoo.

Hämeentien remontin on tarkoitus valmistua vuoden 2020 loppuun mennessä, jonka jälkeen Hakaniemen remontti jatkuu vielä useita vuosia.

– Kokonaisuudessaan Hakaniemen pää tulee olemaan kuusi vuotta remontissa. Kun koko Hämeentie on suljettuna yksityisautoilulta, niin se vaikuttaa kokonaisuudessaan ydinkeskustan liiketoimintaan ja kivijalkakauppiaisiin, Laaksonen jatkaa.

Peruskorjauksen aikana Hämeentie uudistetaan Siltasaarenkadun ja Helsinginkadun välillä. Remontin yhteydessä katu muutetaan jalankululle, pyöräilylle ja joukkoliikenteen kaduksi Sörnäisten Kurvin ja Hakaniemen välillä.

Laaksosen mukaan suurin ongelma on se, että yksityisautoilijat eivät löydä kivijalkakauppiaita alueella. Helsingin Yrittäjät korostavat sitä, että suuretkin remontit on tehtävä, mutta kritisoi vahvasti Helsingin toimia yritysvaikutuksiin. Laaksosen mukaan yrittäjät pitäisi ottaa keskusteluun mukaan silloin, kun suuria hankkeita suunnitellaan.

Väliaikaisena ratkaisuna Laaksonen vaatii yritysten lähettyville lyhytaikaisia autopaikkoja ja että remontin aikana huolehditaan pääsy yrityksiin.

– Kaikki eivät käytä joukkoliikennettä ja kun Suomessa on neljä vuodenaikaa, niin kaikki eivät myöskään pyöräile, Helsingin Yrittäjien puheenjohtaja muistuttaa.

Laaksosen mukaan yrittäjät ovat kyllästyneet Helsingin toimiin ja muuttavat siksi kehyskuntiin Espooseen ja Vantaalle. Mechelininkadun remontin yhteydessä Espoosta on Laaksosen mukaan myös otettu yrittäjään yhteyttä.

– Espoon kaupungilta oltiin häneen yhteydessä ja kysyttiin, että kuinka voimme palvella, Laaksonen sanoo.

Espoon kaupungin elinkeinojohtaja Tuula Antola sanoo Ylelle, ettäEspoo ei tavoittele Helsingin yrittäjiä.

Hämeentien yrittäjät ahtaalla

Kyselykierroksella yrittäjät kertovat muun muassa meluhaitoista ja epävarmasta tulevaisuudesta.

– Pelottaa kyllä, kun remontti etenee, sanoo kenkäkauppayrittäjä Sanna Lipponen-Poutanen.

Lipponen-Poutanen on kuullut muilta kadun yrittäjiltä huonoista kokemuksista ja moni yrittäjä on muuttanut pois tai lopettanut kokonaan. Joku yrittäjistä naapurissa harkitsee muuttoa pois.

– Kyllä mekin olemme joutuneet kaikkia vaihtoehtoja miettimään ja vakavasti pohditaan kestääkö remontti liian kauan odottaa tässä.

Myös Lipponen-Poutanen toivoo, että kaupunki kuulisi yrittäjiä enemmän suurissa hankkeissa.

Uffin myymälästä kerrotaan, että remontti on vaikuttanut myymälän asiakasmääriin ja on aiheuttanut häiriötä.

– Astmaatikot ovat reagoineet pölyyn ja välillä kun tuossa ihan vieressä, niin kassalla on vaikea kuulla asiakkaan kysymyksiä, kertoo myyjä Veera Paatero.

Mechelininkadun remontista tuoreita kokemuksia

Yli kaksi vuotta kestänyt Mechelininkadun remontti aiheutti suurta tuskaa monille yrittäjille ja osa joutui lopettamaan toimintansa, kun osa taas muutti pois. Lisäksi remontti sekoitti liikennettä ja sitä myös arvosteltiin liian hitaaksi.

– Kokemus oli yrittäjälle todella hurja, kauppias Tuula Byman sanoo.

Hänen mukaansa myynti väheni remontin takia puoleen normaalista, kun huonojalkaisimmat eivät päässeet liikkeelle ja autolla oli hankala ajaa kadulla.

– Meillekin, kun tuodaan tauluja kehystettäväksi, niin ihmiset eivät enää uskaltaneet tulla tänne, Byman muistelee.

Bymanin mukaan iso työ oli myös neuvotella työmiesten kanssa, jotta he eivät jättäisi suuria kuorma-autoja myymälän eteen, jolloin myymälää ei nähnyt eikä sinne päässyt tulemaan.

Bymanin mukaan neuvottelua kuitenkin kannattaa käydä, sillä hänen kokemuksensa mukaan työmiehet ymmärsivät yrittäjän kiperän tilanteen. Hämeentien yrittäjille hän toivottaa tsemppiä.

– Ei auta kuin jaksaa ja toivoa, että remontti menee omalta kohdalta mahdollisimman nopeasti ohi.

Kaupungilta Byman peräänkuuluttaa vaiheittaista remonttia ja enemmän tiedottamista, jotta yrittäjät voisivat suunnitella tulevaa.

– Jos tietäisi, että tiloissa on hankala toimia seuraavan kahden kuukauden ajan, voisi pitää vaikka lomaa, Byman pohdiskelee.

Helsinki: Oppia on otettu Mechelininkadun remontista

Helsingin elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkinevan mukaan kaupunki on kuullut yrittäjiä ennen Hämeentien remonttia ja nyt remontin aikaan. Ennen remonttia kaupunki teki pari laajaa vaikutusten arviointia, remontin vaikutuksista liiketoimintaan.

– Varsinaista yritysvaikutusten arviointia, joka nykyään tehdään kaikista isoimmista hankkeista, ei ole tehty, koska se ei ollut Hämeentien remontin valmistelun aikaan vielä käytössä jokaisessa päätöksentekovaiheessa, Rinkineva kertoo.

Hänen mukaansa kaupungin teettämät selvitykset ovat vastaavanlaisia, vaikkei yhtä laajoja.

Kaupunki on Rinkinevan mukaan tehnyt useita toimia yrittäjien kuulemiseksi, kuten tavannut henkilökohtaisesti yli 250 alueen yrittäjää.

Niin sanotut yritysluotsit tapaavat yrittäjiä myös remontin aikaan. Kaupunki päätyi yritysluotsitoimintaan Mechelininkadun remontin kokemusten jälkeen ja myös viestintää on lisätty.

Rinkinevan mukaan kaupungilla ei ole erityisiä keinoja tukea yksityisiä yrittäjiä remontin aikana.

Lue lisää:

Hämeentien remontti toi ruuhkia Helsinkiin – Iltapäivällä poliisi painoi vihreää valoa, ja liikenne sujuvoitui

Mechelininkadun mittavan tietyömaan keskelle nousi piskuinen terassi – "Hankalaa on ollut monin tavoin, joten piti keksiä jotain piristävää"

Raiskaus on sodassa ja konflikteissa vanha, tunnettu ase. Kongon demokraattisessa tasavallassa raiskausväkivalta on saanut yhä raaempia piirteitä.

Apujärjestö Fidan avustustyöntekijä ja humanitaarisen avun koordinaattori Hannu Happonen pitää tukikohtaansa Ugandassa, mutta käy säännöllisesti Kongossa. Vierailut ja haastattelut kongolaisten kanssa kertovat, että raiskauksen uhri on usein alaikäinen, pahimmillaan jopa vauva.

Viime viikolla Happonen vieraili Monigin klinikalla Goman lähellä. Hän kertoi maan tilanteesta Ylelle puhelinhaastattelussa tällä viikolla.

Happonen tapasi matkallansa nyt 14-vuotiaan tytön. 13-vuotiaana tyttö oli ollut pellolla töissä, ja kotiin palatessaan hän törmäsi ryhmään nuoria miehiä aseiden kanssa. He raiskasivat tytön ja uhkasivat tappaa, jos tyttö kertoo kenellekään.

Kotona isoäiti kuitenkin huomasi, että jotain on vialla. Kun äitikin palasi pellolta kotiin, he veivät tytön klinikalle, jossa hän sai HIV-estolääkityksen. Tyttö tuli kuitenkin raskaaksi, Happonen kertoo.

Kun vauva oli noin neljän kuukauden ikäinen, sama tapahtui uudelleen. Tyttö oli palaamassa kavereiden luota, kun hän joutui jälleen joukkoraiskauksen uhriksi. Tällä kertaa kyseessä oli eri ryhmä.

Nuorin puolivuotias

Kongon väkivaltaa ja raiskattujen kohtaloa on tehnyt tunnetuksi Nobelin rauhanpalkinnon saanut lääkäri Denis Mukwege. Hänellä on sairaala Bukavun kaupungissa Kongon itäosissa.

Happonen tapasi Mukwegen viime vuonna.

Happosen haastattelussa Mukwege kertoi, että klinikan potilaiksi alkoi tulla vauvoja vuonna 2012, ja nyt seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneita lapsia on paljon. Pahimmillaan Mukwege on nähnyt puolivuotiaan raiskatun lapsen.

Läheskään kaikki raiskaustapaukset eivät tule julki, mutta YK:n mukaan Kongossa dokumentoitiin viime vuonna 1 049 konfliktiin liittyvää seksuaalisen väkivallan tapausta. Uhreina oli 605 naista, 436 tyttöä.

Lisäksi uhreina oli neljä miestä ja neljä poikaa.

Tyttö menettää avioliiton, miehelle häpeä

Aina kokemuksista ei haluta kertoa, sillä raiskaus on paitsi pahoin traumatisoiva kokemus, myös ruma leima. Se voi vaikuttaa pitkälle lapsen tulevaisuuteen.

– Kun ihmiset saavat tietää, että tämä nuori nainen on raiskattu, hänen mahdollisuutensa päästä naimisiin vähenevät, Happonen tiivistää vanhempien huolen.

Miehiä ja poikia kiusaa toisenlainen stigma.

– Miesten välinen seksi on tabu näissä maissa. Harva mies tai poika on valmis edes puhumaan siitä julkisesti tai kertomaan kenellekään, Happonen arvioi raiskauksen uhrien hiljaisuutta.

Miesten raiskauksiin on herännyt nykyisin myös YK:n turvallisuusneuvosto, jonka mukaan sen jäsenmailla pitäisi olla suunnitelma miespuolisten raiskausuhrien auttamiseksi.

"Asialla ei ole seurauksia"

Raiskaukset ovat tehokas keino levittää kärsimystä ja pelkoa, varsinkin, kun uhrina on lapsi. Kongon demokraattisessa tasavallassa ongelman kitkemistä vaikeuttaa seurausten puute.

– Se on kai jonkinlainen vallankäyttö, ihmisen alistaminen ja häpäisy, Happonen pohtii lasten raiskauksia.

– Mielestäni tätä lisää tieto siitä, ettei asialla ole seurauksia.

Mahdotonta oikeuden saaminen ei silti ole: vuonna 2017 Kongossa tuomittiin 11 aseellisen ryhmän jäsentä noin 40 lapsen joukkoraiskauksesta. Joukossa oli ainakin yksi vauva.

Tausta: Useiden ryhmien pelikenttää

• Kongon demokraattinen tasavalta on kärsinyt väkivallasta vuosikymmeniä. Vuosina 1997–2003 maassa käytiin verinen sisällissota, johon osallistui myös naapurimaita.
• Vaikka sisällissota loppui, elämä Kongossa on väkivaltaista, sillä erilaiset pienemmät ryhmittymät – ja toisinaan hallituksen joukot – hyökkäävät siviilien kimppuun, ja hallitus tukahduttaa muun muassa poliittisia vastustajia tiukoin ottein.
• Itäisissä Pohjois- ja Etelä-Kivun maakunnissa toimii Human Rights Watchin mukaan yli 140 aseellista ryhmittymää. On Ruandan vapauttamisen demokraattisia joukkoja, kongolaisia Nyatura-joukkoja, ugandalaisiajohtoisia joukkoja ja useita burundilaisia ryhmittymiä, muiden muassa.
• Viime vuonna eri ryhmät tappoivat Pohjois- ja Etelä-Kivussa yli 883 siviiliä ja sieppasivat lähes 1 400 ihmistä.
• YK:n tilastoissa Kongossa raportoitiin viime vuonna noin tuhat konfliktiin liittyvää raiskausta. Suurimmassa osassa raiskaustapauksista epäiltynä oli joku aseellinen ryhmittymä, mutta noin 300 tapauksessa syylliseksi epäiltiin Kongon armeijaa tai poliisia.
• Usein raiskauksen uhriksi joutuvat naiset ja tytöt koulumatkalla, puita kerätessä tai vettä noutaessa. Raiskaaja voi olla myös poliisi ja tekopaikkana selli.

Angry Birds -mobiilipelistä ja Tallinna-tunnelista tuttu liikemies Peter Vesterbacka lähtee vetämään Jäämeren rata -hanketta. Vesterbackan yhtiö allekirjoitti Rovaniemellä torstaina aiesopimuksen norjalaisen Etelä-Varangin kehitysyhtiön kanssa Jäämeren radan suunnittelemisesta ja toteuttamisesta.

Peter Vesterbacka sanoo, että rautatie Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen rakennettaisiin yksityisellä rahoituksella, joka aiotaan hankkia ulkomailta.

Rautatien hinnaksi on arvioitu noin kolme miljardia euroa.

Liikenneministeriön tilaama konsulttiselvitys totesi runsas vuosi sitten, että rata on taloudellisesti kannattamaton.

350 km/h Rovaniemeltä Norjaan

Vesterbacka uskoo, että juna Kirkkoniemeen voisi kulkea jopa viiden, mutta viimeistään alle kymmenen vuoden kuluttua.

– Meillä on tarkoitus tehdä nopea yhteys samalla tavalla kuin Tallinna-tunnelissa. Jäämeren rataa suunnitellaan junille, jotka kulkevat 350 km/h tai nopeammin. Teemme sellaisen yhteyden, että se toimii turismin kannalta.

Matkailun osuutta Jäämeren radan kannattavuuteen ei ole hänen mielestään otettu riittävästi huomioon aiemmissa selvityksissä.

– Rahti ei todellakaan ole se ainoa juttu. Jos katsoo Tallinna-tunnelia, niin siellä rahdin osuus on noin 20 prosenttia ja muu on henkilöliikennettä. Kyllä tässäkin henkilöliikenteellä tulee olemaan merkittävä rooli, etenkin kun Rovaniemelle laskeutuu tulevaisuudessa suoria lentoja Aasiasta.

– Oleellista on, että Jäämeren rata säästäisi 20 rahtipäivää Aasian ja Euroopan välillä. Maailman huomio on kiinnittynyt tänne todella hyvällä tavalla ja nyt on hyvä aika lähteä tekemään.

Entä saamelaiset?

Jäämeren rata on herättänyt vastustusta saamelaisten parissa. Radan on pelätty halkovan porolaitumia. Vesterbacka uskoo kuitenkin, että keskustelu myös vastustajien kanssa auttaa.

– Nämä asiat ratkeavat sillä, että puhutaan. Olemme jo puhuneet saamelaisten kanssa ja heidänkin parissaan on monta mielipidettä asiasta. Olen varma, että pääsemme hyvään ratkaisuun kun keskustellaan.

Jäämeren radasta aiotaan järjestää yleisötilaisuudet joka kuukausi. Lisäksi kaikkien asianosaisten kanssa aiotaan keskustella.

– Koska emme ole paikallisia, meillä ei ole tavallaan mitään ennakkoluuloja, vaan voimme keskustella kaikkien kanssa siitä mitä ollaan tekemässä.

Peter Vesterbackan mukaan osa Jäämeren radasta kulkisi maan alla tai jopa ilmassa.

Valtiovallalta rautatien puuhamies toivoo tukea siihen, että radalle saataisiin joustavasti kaikki tarvittavat luvat.

Tallinna-tunnelille naurettiin

Liikemiehen visiot kuulostavat varsin mahtipontisilta. Samanlainen vastaanotto oli miehen edellisen ison projektin, Tallinna-tunnelin kanssa kolme vuotta sitten.

– Silloin iso osa vain nauroi ja sanoivat, ettei tämä ole mitenkään realistista. Nyt kolme vuotta myöhemmin alkaa olla rahoitus kasassa, YVA (ympäristövaikutusten arviointi) on liikkeellä ja kohta päästään poraamaan.

Vesterbackan mukaan ensimmäinen juna Tallinnan ja Helsingin välisessä tunnelissa viilettäisi joulukuussa 2024. Tallinna-tunnelin hinnaksi on arvioitu 15 miljardia euroa eli se maksaa noin viisi kertaa Jäämeren radan verran.

Markkinaoikeus on kumonnut Kelan hankintapäätökset, jotka koskevat vaativaa lääkinnällistä terapiaa. Markkinaoikeuden ratkaisu koskee Kelan eteläisen piirin päätöksiä. Markkinaoikeus myös kielsi Kelaa solmimasta riidanalaisia hankintasopimuksia.

Kyseessä on Kelan viime vuoden lopulla tekemä kilpailutus. Sen myötä vaikeasti vammaisten ja fysioterapeuttien pitkiäkin hoitosuhteita päättyi.

Esimerkiksi lappeenrantalainen fysioterapeutti Mikko Tynkkynen kertoi helmikuussa Ylen haastattelussa, kuinka Kelan päätös päätti hänen vuosia kestäneen hoitosuhteensa asiakkaan kanssa.

Sote Palveluntuottajat -yhdistyksen mukaan kilpailutuksen ulkopuolelle jäi 400 fysioterapiayritystä. Yhdistys arvioi, että jopa 5 000 vaikeasti vammaista henkilöä on joutunut vaihtamaan fysioterapeuttia.

Kela puolestaan arvioi, että kuntouttaja vaihtuu 3 500 ihmiseltä.

Markkinaoikeuden päätöksestä kertoi ensin Kauppalehti.

Pisteitä ilman erikoisosaamista

Markkinaoikeuteen asian veivät Myyr-Fysio ja Neuroliitto. Ne perustelivat valitustaan muun muassa toteamalla, että tarjousten vertailuperusteet ovat liittyneet hankinnankohteeseen vain osittain.

Kyseessä on lääkinnällisen kuntoutuksen tarjoaminen. Valittajien mukaan koulutuspisteitä on kuitenkin saanut kaikista fysioterapiakoulutuksista, vaikka ne eivät olisi liittyneet lääkinnälliseen kuntoutukseen mitenkään. Vertailupisteet eivät siksi ole mahdollistaneet tarjousten puolueetonta arviointia.

Valituksen mukaan vertailuperusteet ovat olleet laadun osalta syrjiviä ja kohtuuttomia.

Kela vastusti, markkinaoikeus tuomitsi

Kansaneläkelaitos vaati vastineessaan markkinaoikeutta hylkäämään valituksen. Kelan mukaan terapeuttien koulutustasoon liittyvä pisteytysperuste on hankintasäännösten mukainen. Hankinnassa on asetettu tarkat laatua koskevat vähimmäisvaatimukset.

Kilpailutuksen perusteissa painotettiin 80 prosenttia hintaa ja 20 prosenttia laatua.

Markkinaoikeus katsoi, että tarjouspyyntö on ollut tarjoajien valintaperusteiden osalta epäselvä ja perusteli asiaa laajasti. Tarjouspyyntö ei myöskään ole ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua tarjousten vertailussa. Kela on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti.

Markkinaoikeuden päätöksen mukaan Kelan hankintayksikön on järjestettävä uusi tarjouskilpailu. Kilpailussa on otettava huomioon päätöksessä mainitut seikat.

Kela tiedotti verkkosivuillaan, että aikoo hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa markkinaoikeuden päätökseen.

Edessä on pitkä tie

Fysioterapeutti Mikko Tynkkynen kertoo markkinaoikeuden päätöksen luovan toiveikkuutta.

– Mutta samaan aikaan ymmärrän myös realiteetit, Tynkkynen sanoo.

Pelkkä tuomiosta valittaminen voi kestää kuukausia ja jos korkein hallinto-oikeus antaa luvan, alkaa uusi käsittely. Edessä voi olla pitkä tie.

Kelan päätös alkoi näkyä Tynkkysen yrityksessä vuoden vaihteessa.

– Vuoden vaihteen jälkeen vaikeavammaisia kuntoutujia siirtyi toisten palveluntuottajien piiriin. Silloin oli vaihtuvuutta. Mutta se on väistämättä potkinut kehittymään yrittäjänä, Tynkkynen kertoo.

Piinallisin pitkä odotus on Tynkkysen mukaan kuntoutujilla, jotka ovat joutuneet siirtymään muualle. Yrittäjä voi aina keksiä ratkaisuja ja kehittää toimintaa, joka tuo lisää asiakasvirtaa. Toiveissa kuitenkin on, että markkinaoikeuden päätös pysyy.

– Me emme olisi kilpailutukseen osallistuneet, jos motivaatio ei olisi ollut kohdillaan ja osaamista toimia. Negatiivinen hankintapäätös oli meille totta kai pettymys.

Markkinaoikeuden tuomio oli yrittäjälle myös helpotus. Tynkkynen sanoo odottavansa tasa-arvoista kohtelua sekä yrittäjiä että kuntoutujia kohtaan ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista.

– Se tässä on eniten kiusannut ja häirinnyt, että kaikkia yrittäjiä ei ole kohdeltu tasavertaisesti. Jos olisimme jääneet rannalle sellaisista syistä, joista olisi voitu mennä peilin eteen, olisi asian voinut vielä niellä.

Yhtä miestä on ammuttu torstaina ennen puoltapäivää Oulun Puolivälinkankaalla. Ilmoituksen hätäkeskukseen teki sivullinen henkilö, jolle uhri oli kertonut tapahtuneesta.

Paikalle hälytettiin useita poliisipartioita, ja Puolivälinkankaalta löydettiin mies, jolla todettiin ampumiseen sopivia vammoja ylävartalossa. Mies on toimitettu hoitoon. Hänen vammojensa vakavuus ei ole vielä tiedossa.

Ampuminen on tapahtunut yleisellä paikalla, mutta tiedossa ei ole, että ampumisesta olisi aiheutunut vaaraa muille kuin ilmoitetulle uhrille.

Varotoimenpiteenä läheisten koulujen oppilaita ja henkilökuntaa pyydettiin pysymään koulun sisällä, kunnes tilanne oli ohi. Koulujen ovet avattiin ennen yhtä iltapäivällä.

Epäiltyä ampujaa ei ole tavoitettu. Poliisi on eristänyt alueen. Teon motiivia ei tiedetä, mutta poliisin tiedossa ei ole, että ampuja olisi vaaraksi sivullisille.

Poliisi pyytää ilmoittamaan kaikki asiaan liittyvät havainnot hätäkeskukseen. Havainnoista tai asiaan liittyvistä tiedoista voi ilmoittaa myös poliisin vihjepuhelimeen 0295 416 194 tai poliisin vihjesähköpostiin vihjeet.oulu@poliisi.fi.

Suomalaisfirmoille Yhdysvaltain päätös aloittaa jäänmurtajien rakentamisurakka on merkittävä. Yhtiöt voivat saada suuriakin osatilauksia Yhdysvalloista, sillä Suomi on kiistatta jäänmurtamisen ykkösmaita koko maailmassa.

Yhdysvallat on valmistellut uusien niin sanottujen polaarijäänmurtajien hankkimista usean vuoden ajan. Yhdysvaltain rannikkovartiosto tarvitsee järeitä jäänmurtajia arktisten alueiden ankariin olosuhteisiin.

Nyt Yhdysvaltain viranomaiset ovat tilanneet Missisipissä sijaitsevalta VT Halter Marine -nimiseltä telakalta yhden, raskaan luokan polaarijäänmurtajan. Kahdesta seuraavasta on olemassa optio.

Rannikkovartiosto haluaisi käyttöönsä jäänmurtajat nopealla aikataululla. Murtajista kolme olisi raskaita ja toiset kolme keskiraskaita polaarijäänmurtajia.

Pompeo vahvisti tuen

Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo vahvisti alkuviikosta Ylen haastattelussa, että yksi murtaja odottaa valmistusvaihetta, ja sen jälkeen tulee vielä viisi lisää. Hän sanoi ulkoministeriön tukevan täysin rannikkoviraston ja turvallisuusviraston hankkeita.

Yhdysvaltain jäänmurtajatilauksiin sovelletaan sota-alusten hankintasäännöksiä. Niiden kotimaisuusaste pitää olla vähintään 51 prosenttia.

Suomalaiset meriteollisuusyhtiöt voivat siis periaatteessa olla alle 50 prosentin osuudella laivakisassa mukana osatoimittajina ja suunnittelijoina. Sekin tietäisi Suomeen satojen miljoonien eurojen tilauksia. Usealla suomalaisyhtiöllä arvioidaan olevan sopimusneuvottelut jo pitkällä.

Lisää sopimusneuvotteluista voit lukea tästä jutusta:

”Olen luottavainen, että jonkinlainen osuus meillä siinä aluksessa on” – Suomalaisfirmat odottavat Yhdysvaltain jäänmurtajakauppojen vahvistumista Yhdysvaltain ensimmäisen uuden polaarijäänmurtajan hinnaksi on arvioitu runsaat puoli miljardia euroa. Kongressi on myöntänyt rahoituksen budjettipäätöksessään.

Tilauksia ehkä jo kesällä

Uuden murtajan hankintaan liittyvän kilpailun tulokset on määrä julkaista kesäkuun loppuun mennessä. Varsinainen rakentaminen alkaisi vuonna 2021. Käytössä se olisi ehkä vuonna 2024.

Sen jälkeen tehtäisiin muutaman vuoden välein kaksi murtajaa lisää. Jos ja kun Yhdysvallat tilaa lisää jäänmurtajia, kongressi päättää niiden rahoituksesta erikseen myöhemmin. Kuuden aluksen murtajalaivaston hinta voi nousta noin neljään miljardiin euroon.

Uusilla murtajien myötä Yhdysvallat pystyisi lisäämään erityisesti arktista läsnäoloaan. Niitä käytettäisiin muun muassa rajavesien valvontaan, ympäristönsuojeluun, pelastustehtäviin ja navigointiavun antamiseen.

Lue myös:

”Olen luottavainen, että jonkinlainen osuus meillä siinä aluksessa on” – Suomalaisfirmat odottavat Yhdysvaltain jäänmurtajakauppojen vahvistumista

Yhdysvaltain rannikkovartiosto vaatii pikapäätöstä jäänmurtajahankinnoista – Suomalaiset kärkkyvät alihankkijoiksi

Anneli Jäätteenmäki (kesk.) aloitti europarlamentaarikkona vuonna 2004. Samana vuonna, kun Euroopan Unioni sai kymmenen uutta jäsenmaata.

– Silloin innostus tulevaisuuteen oli aivan käsin kosketeltavaa. Oli tunnelma, että nyt Eurooppa on vihdoin yhdistynyt, eikä ole enää Itä- ja Länsi-Eurooppaa, Jäätteenmäki sanoo.

Se Eurooppa, jonka parlamentista Jäätteenmäki nyt lähtee, on erilainen.

– Aivan erilainen. Innostus ja eteenpäin katsominen on poissa.

Haasteita on. Esimerkiksi globalisaatio.

Jäätteenmäki ei halua sulkea rajoja, mutta globalisaatiolle pitäisi pystyä löytämään ratkaisu, joka hyödyttää kaikkia.

– Ei muureja rakentamalla, mutta niitä vinoutumia ja eriarvoisuuksia korjaamalla ja parantamalla.

Äänivyöryllä läpi

Anneli Jäätteenmäki nousi kansanedustajaksi vuonna 1987. Hänet valittiin keskustan puheenjohtajaksi vuonna 2002 ja Suomen ensimmäiseksi naispääministeriksi vuonna 2003. Kausi jäi lyhyeksi, kun Jäätteenmäki erosi asiakirjojen vuotamista koskeneen jupakan jälkimainingeissa.

Vaikka Jäätteenmäen eurovaaliehdokkuutta ihmeteltiin ja läpimenoa epäiltiin, hän sai vuoden 2004 eurovaaleissa 149 646 ääntä. Se oli 9 prosenttia annetuista äänistä ja maan suurin äänimäärä.

Alkoi matkaaminen Lapualta Brysseliin ja Strasbourgiin.

Nyt, 15 vuoden jälkeen, edessä ovat taas toisenlaiset vaalit. Jäätteenmäki tekee vaalityötä, mutta ei itselleen. 64-vuotiaana on aika katsoa, mitä uutta elämällä on vielä tarjottavana.

– On aika avata lehti ja katsoa, millaista elämä on politiikan ulkopuolella, ilman kalenteria, Jäätteenmäki sanoo.

Demokratian kriisi

Britannian EU-eroa on seurattu jo kolmisen vuotta. Silti sen suhteen ollaan yhä epävarmuudessa.

Anneli Jäätteenmäki näkee brexitin demokratian ja kansanvallan kriisinä. Hän vertaa sitä kansanäänestykseen Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin.

– Ajatella, jos meillä olisi 1994 EU-kansanäänestyksen jälkeen hallitus ja eduskunta miettineet vielä kolme vuotta, että liitytäänkö vai ei. Suomessa päätös toteutettiin, Britanniassa sitä ei pystytä viemään eteenpäin.

"Kannattaa puhua muutaman henkilön kanssa"

Yksi parhaista asioista Euroopan parlamentissa on Jäätteenmäen mukaan ollut monikulttuurinen työympäristö ja työkaverit.

28 jäsenmaan edustajien yhteisössä ei tarvitse tyytyä vain uutisten lukemiseen, vaan kahvipöydässä voi kollegoilta kysellä näiden näkemyksiä eri maiden tapahtumista.

– Mutta tietysti parlamentissa kannattaa puhua muutaman henkilön kanssa, että saa erilaisen näkemyksen kaikilta, koska kaikki ovat poliitikkoja, Jäätteenmäki naurahtaa.

"Ranskan merkitys tulee kasvamaan"

Tulevaisuudessa, tai oikeastaan jo nyt, Jäätteenmäki haluaa parantaa ranskan kielen taitoaan. Ranskalainen kulttuuri on häntä aina kiinnostanut ja parlamentissa on nähnyt miten tärkeää ranskan kielen osaaminen on.

– Kun puhuu ranskalaisten kanssa heidän omalla kielellään, he kuuntelevat tarkemmin ja auttavatkin mieluummin. Ja jos brexit toteutuu, ranskan merkitys tulee kasvamaan, Jäätteenmäki arvelee.

Hän muistuttaa myös, että Ranska on suuri maatalousmaa, jonka kanssa on tärkeä tehdä yhteistyötä.

Kaikkineen, yksi parlamenttityön rikkauksista liittyy Jäättenmäen mukaan kielten kirjoon.

Parlamentissa jokainen puhuu omalla aksentillaan eikä asiaan kiinnitetä huomiota, toteaa joskus englannin ääntämisestään kritiikkiä saanut Jäätteenmäki.

– Siellä voi rauhassa puhua vieraita kieliä ilman, että kukaan tulee nauramaan tai ilakoimaan. On kiva kuunnella esimerkiksi hississä, että mitäs kieliä siellä onkaan.

"Suomen puolta olen koettanut pitää"

Euroopan tulevaisuus jää nähtäväksi. Euroopan parlamentilta Anneli Jäätteenmäki toivoo uudistumiskykyä.

Itse hän jää seuraamaan politiikkaa sen ulkopuolelta. 32 vuotta parlamenttityössä, josta 15 Euroopassa on pitänyt arjen työntäyteisenä.

Nähtäväksi jää, miten sen jälkeen pärjää, kun ei tarvitsekaan mennä joka päivä töihin.

– Suomen puolta olen koettanut pitää ja koen, että olen hyvä eurooppalainen, kun pidän Suomen lippua korkealla. Eurooppa-politiikka on sitä, että kukin edustaja tuo sinne oman näkemyksensä ja kokemuksensa.

Lue lisää:

Lue Ylen tärkeimmät eurovaalijutut täältä.

Etsi oma ehdokkaasi Ylen vaalikoneella.

Suomen Pankki vaatii kotitalouksille velkakattoa, johon laskettaisiin asunto- ja taloyhtiölainat sekä kulutusluotot. Pankin mukaan lainakatto vahvistaisi kotitalouksien lainanhoitokykyä ja kykyä kuluttua, mikä parantaisi Suomen talouden edellytyksiä toipua kriiseistä.

– Viranomaisten nykyisillä keinoilla ei pystytä riittävästi torjumaan muuttuvan lainanannon ja velkaantuneisuuden riskejä kansantaloudelle, perustelee Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen.

– Kotitalouksien suuren velkaantuneisuuden aiheuttamiin riskeihin on voitava puuttua välineillä, jotka hillitsevät kotitalouksien kokonaisvelkaantumista suhteessa takaisinmaksukykyyn, Nykänen kirjoittaa Euro ja Talous -julkaisussa.

Velkakattoa täydentäisivät asunto- ja taloyhtiölainojen pituuden rajoitukset. Kotitalouksien velkaantumista hillitsisi myös asuntokauppojen rahoittamiseen käytettävien taloyhtiölainojen määrän rajoittaminen.

Uusilla keinoilla vältettäisiin tilanteita, joissa asuntojen hinnat nousevat ja lainamäärät kasvavat huomattavasti nopeammin kuin kotitalouksien tulot.

Taloyhtiölainat lisääntyneet nopeasti

Suomalaisten kotitalouksien veloista suurin osa on asuntolainoja. Taloyhtiölainat ovat kuitenkin lisääntyneet nopeasti.

Taloyhtiölainojen avulla kotitalous pääsee kiinni omistusasuntoihin näennäisesti edullisemmin kuin rahoittamalla hankinnan kokonaan asuntolainalla ja omilla säästöillä. Taloyhtiölainat peritään kuitenkin takaisin yhtiövastikkeissa, mikä voi nostaa asumiskustannukset korkeiksi.

Suomen Pankin mielestä maan rahoitusjärjestelmä on rakenteeltaan haavoittuva kotitalouksien mittavan velkaantuneisuuden ja pankkijärjestelmän suuren koon vuoksi.

– Velkaantuneet kotitaloudet usein reagoivat taloustilanteen heikentymiseen ja epävarmuuden lisääntymiseen vähentämällä kulutustaan ja investointejaan, Nykänen arvioi.

Irlanti ja Espanja varoittavia esimerkkejä

Nykäsen mukaan kotitalouksien velkaantuneisuus heikentää välillisesti koko kansantalouden kykyä sopeutua taloudellisiin sokkeihin. Irlannin ja Espanjan kokemukset finanssikriisin aikana ovat tästä varoittavia esimerkkejä.

– Varoittavat esimerkit on syytä ottaa vakavasti, Nykänen sanoo.

Hän arvioi, että nykyisessä markkinatilanteessa lainakatto ja muut välineet olisi mahdollista mitoittaa niin, etteivät ne juurikaan heikentäisi lainojen saatavuutta.