Brasilialainen vaihto-opiskelija Bruna Stawinski esittelee vaatekaappia Kokkolassa sijaitsevassa opiskelija-asunnossaan. Keittiön pöydälle asetellaan villasukkia, tumppuja, kaulaliina, pipo ja muutama kevyt syystakki.
Pöydällä olevia takkeja Stawinski on käyttänyt heinäkuussa Brasiliassa, kun siellä on talvikausi. Silloin keskilämpötila keikkuu kahdenkymmen plusasteen molemmin puolin. Suomen talvi vaatii enemmän:
– Kun pukeutuu kerroksittain, niin selviää täällä Suomessakin. Ainakin toivon niin, sanoo Bruna Stawinski ja nostaa keittiön pöydältä luumunpunaisen pipon.
– Täti antoi minulle tämän, kun lähdin Suomeen, hän naurahtaa.
Bruna Stawinski otti Brasiliasta mukaan pipon.Kalle Niskala / Yle
Sopeutuminen Suomeen on haastavaa
Suomi on suosittu maa vaihto-opiskelijoiden keskuudessa. Erityisesti thaimaalaiset, australialaiset ja uusiseelantilaiset haluavat pohjolaan kylmästä ja kaamoksesta huolimatta.
Etelä-Amerikassa Uruguayssa oleva UPM:n tehdashanke on lisännyt sieltä tulevien vaihto-opiskelijoiden määrää, sillä tehtaan ansiosta tieto kaukaisesta Suomesta on kantautunut nuorten korviin.
– Ulkomailta tulevat haluavat Suomeen maailmalla kehutun koulutusjärjestelmän takia. Lisäksi puhdas luonto ja mahdollisuus terveelliseen lähiruokaan vaikuttavat, sanoo vaihto-oppilasjärjestö Youth For Understanding ry:n (YFU) toiminnanjohtaja Elina Talonen-Lintunen.
YFU:n valmennuksissa painotetaan ilmastoon ja kulttuuriin valmentautumisen tärkeyttä, koska sopeutuminen Suomeen on haastavaa pimeyden, kylmyyden, kaamoksen ja muiden kulttuurin erityispiirteiden takia. Valmennuksesta huolimatta todellisuus saattaa joskus olla ihan toisenlainen.
– Muistan yhden tapauksen, kun Australiasta tuli kaksi tyttöä flip flop -sandaaleissa eikä heillä ollut talvivaatteita ollenkaan, kertoo Talonen-Lintunen.
Vaihto-opiskelijoita saapuu Suomeen monen eri järjestön kautta. Valmistautuminen Suomen oloihin on kirjavaa, ja lisää opastusta tarvitaan paikan päällä.
Esimerkiksi Kokkolassa ammattikorkeakoulu Centrian opiskelijakunta Copsa auttaa opiskelijoita monella tavalla selviytymään kulttuurishokista ja Suomen talvesta.
– Me koulutetaan joka vuosi uusia tuutoreita, jotka auttavat aloittelevia opiskelijoita, sanoo Copsan toiminnanjohtaja Roosa-Liina Risikko.
Kansainväliset opiskelijat hyötyvät tästä konkretian tasolle viedystä tutortoiminnasta. Kun vaihto-opiskelijat käytetään kaupunkikierroksella, he oppivat, mistä löytyvät kaupat, kirppikset ja virastot.
Kavereilta, kirpputorilta ja marketeista
Hiekoitushiekka rapsahtelee askelten tahtiin jäisen jalkakäytävän päällä, kun Bruna Stawinski kävelee kohti kampusaluetta Kokkolassa.
Syyskuussa ystävät olivat huolissaan, selviytyykö Stawinski Suomen kylmästä talvesta. Sen takia brasilialaiselle lahjoitettiin sukkia ja muita vaatteita.
– Lisää ostin vaatteita marketeista ja kirpputorilta. Rahaa meni noin sata euroa. Kengät ostin Helsingistä 40 eurolla.
Oppilaskunta Copsan toiminnanjohtaja Roosa-Liina Risikko on paljon tekemisissä vaihto-oppilaiden kanssa.Kalle Niskala / Yle
Kansainvälisten opiskelijoiden puutteelliset tiedot huomataan esimerkiksi talvitapahtumassa, kun mennään laskemaan mäkeä.
– Osa opiskelijoista ei tajua, että pakkasella pitää olla lapaset, villasukat ja päähine, sanoo Copsan toiminnanjohtaja Roosa-Liina Risikko.
Risikon mukaan oppilaskunta on viisastunut ja nykyään vaihto-opiskelijoille laitetaan jo ennakkoon viesti, jossa kehotetaan pukeutumaan lämpimästi.
Bruna Stawinski valmistautui Suomen talveen lukemalla artikkeleita pakkasesta ja talvesta.
Kun ensimmäisen kerran oli kymmen astetta pakkasta, se sykähdytti.
– Se oli niin erilaista. Se oli hyvä kokemus, sano Stawinski
Brasiliassa, Stawinskin kotimaassa, tammi- ja helmikuussa on yli 30 astetta lämmintä. Suomessa lukema saattaa olla samaan aikaan lähes saman verran miinusmerkkinen. Siitäkin huolimatta Suomen pakkasista löytyy jotain positiivista.
– Se rentouttaa, sanoo Bruna Stawinski.
Tulevalla matkalla Lappiin Stawinski aikoo hiihtää, luistella ja kokeilla kaikkia talvilajeja.
Vuonna 2015 kuolleen Bobbi Kristina Brownin entinen poikaystävä Nick Gordon on kuollut 30-vuotiaana. Asiasta ilmoitti Gordonin asianajaja uutistoimisto AP:lle. Hän ei kertonut Gordonin kuolinsyytä.
Vain vajaa viisi vuotta sitten laulajapari Whitney Houstonin ja Bobby Brownin tytär Bobbi Kristina Brown löydettiin tajuttomana kylpyammeesta. Koomaan vaipunut 22-vuotias kuoli kuusi kuukautta myöhemmin. Brownin äiti Whitney Houston oli kuollut kolme vuotta ennen tytärtään samantyyppisissä olosuhteissa.
Bobbi Brownin tarkkaa kuolinsyytä ei saatu koskaan vahvistettua, mutta hänen elimistöstään löytyi muun muassa morfiinia, kokaiinia ja alkoholia. Kuolinsyytutkija ei pystynyt määrittelemään, tappoiko Brown itsensä, oliko kyseessä onnettomuus vai joutuiko hän tapon uhriksi.
Brownin perhe syytti kuolemasta Gordonia. Perhe katsoi, että Gordon oli antanut tyttöystävälleen huumausaineita sisältävän juoman ja jättänyt tämän ammeeseen kuolemaan. Gordonia vastaan ei nostettu koskaan syytteitä, mutta hän joutui maksamaan siviilioikeudessa Brownin kuolinpesälle 36 miljoonan korvaukset osallisuudestaan Brownin kuolemaan.
Whitney Houston otti orvon Gordonin hoteisiinsa tämän ollessa 12-vuotias sen jälkeen, kun laulajatähti oli eronnut miehestään Bobby Brownista vuonna 2007. Houston ei kuitenkaan koskaan virallisesti adoptoinut Gordonia tai sisällyttänyt tätä testamenttiinsa.
Whitney Houstonin kuoleman jälkeen Bobbi Kristina Brown ja Nick Gordon alkoivat seurustella julkisesti.
Seksuaalisuuteen liittyviä tutkimuksia tehdään eri puolilla maailmaa nykyään paljon. Vastikään Yhdysvalloissa ilmestyi kymmenen vuotta valmistelussa ollut, hoitoalan ammattilaisille suunnattu opaskirja BDSM:stä ja kinkyseksuaalisuudesta. Yksi sen tärkeimmistä viesteistä on, että kinkyys voi olla seksuaalinen identiteetti siinä missä esimerkiksi heteroseksuaalisuuskin.
Keräsimme tähän myös kaksi muuta kiinnostavaa tuoretta tutkimusta, jotka antavat uutta tietoa naisten halusta toisia naisia kohtaan sekä seksuaalisen suuntautumisen vaikutuksesta ulkonäköpaineisiin.
1. Heteromies on tyytyväisin ulkomuotoonsa
Heteromies on kaikkia muita ihmisiä tyytyväisempi omaan ulkonäköönsä, paljastaa laaja uusiseelantilainen tutkimus. Naiset, olipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa mikä tahansa, ovat paljon tyytymättömämpiä ulkonäköönsä sekä kehonsa kokoon ja muotoon. Myös homo- ja biseksuaalit miehet ovat heteromiehiä kriittisempiä omaa ulkomuotoaan kohtaan.
Tutkimuksessa oli mukana peräti 17 000 ihmistä. Heitä pyydettiin arvioimaan, kuinka samaa mieltä he olivat seuraavan väitteen kanssa: ”olen tyytyväinen vartaloni ulkonäköön, kokoon ja muotoon”.
Naiset olivat seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta yhtä kriittisiä omaa olemustaan kohtaan. Ainoastaan lesboiksi itsensä määrittelevät naiset olivat ulkomuotoonsa tyytyväisempiä kuin homomiehet, mutta heteromiehiin verrattuna myös lesbot olivat itsekriittisempiä.
Tutkimustulokset vahvistavat ajatusta siitä, että seksuaalista huomiota miehiltä hakevat ihmiset kokevat eniten ulkonäköpaineita. Vaikka maailma on muuttunut paljon monimuotoisemmaksi, moni tuntuu yhä kokevan painetta mahtua perinteisiin miehen silmin nähtyihin kauneusihanteisiin.
Nykyään ymmärretään, etteivät miehetkään eivät ole turvassa ulkonäköpaineilta. Tukkaa, partakarvoitusta ja lihaksia pitäisi olla oikeissa paikoissa ja sopiva määrä. Tutkimustuloksia tulkitessa kannattaa myös ottaa huomioon, että heteromiehillä voi olla muita ihmisiä suurempi kynnys myöntää kokevansa epävarmuutta omasta ulkomuodostaan.
2. Nainen voi haluta naista olematta lesbo tai bi
Nainen, fantasioitko toisista naisista? Ehkä jopa harrastat silloin tällöin seksiä naisen kanssa, mutta et kuitenkaan koe itseäsi lesboksi tai biseksuaaliksi? Et ole ainoa, sillä viimeisimmän Finsex-tutkimuksen mukaan naisten halu naisia kohtaan on yleistynyt rajusti varsinkin nuorimmissa sukupolvissa.
Lähes joka kolmas suomalainen alle 35-vuotias nainen kertoo olevansa kiinnostunut myös muista kuin vastakkaisesta sukupuolesta. Silti kaikki eivät pidä itseään bi- tai panseksuaaleina. Osuvampi kuvaus voikin löytyä amerikkalaisen psykologin Lisa Diamondin esittelemästä naisen seksuaalisuuden joustavuudesta.
Naisten seksuaalisuus on vivahteikkaampaa kuin on aiemmin ajateltu.Jim West / AOP
Utahin yliopistossa opettavan Diamondin käsite seksuaalisesta joustavuudesta tai vaihtelevuudesta (englanniksi fluidity) perustuu ajatukseen, jonka mukaan biseksuaalisuus ei riitä selittämään kaikkea naisten seksuaalisen kiinnostuksen kohdistumista ja toimintaa. Uusimmassa tutkimuksessaan hän jakaakin naisen seksuaalisuuden joustavuuden neljään eri tyyppiin.
Tilannekohtainen vaihtelevuus tarkoittaa omasta seksuaalisesta identiteetistä poikkeavaa käytöstä tietyissä tilanteissa. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun heteroseksuaaliksi itsensä määrittelevä nainen sopivassa tilanteessa kuten illanvietossa tai seksijuhlissa harrastaa seksiä toisen naisen kanssa. Diamondin tutkimuksen mukaan näin käyttäytyvillä naisilla oli muita tutkittavia enemmän seksikumppaneita ja he olivat aloittaneet seksielämänsä muita nuorempina.
Toisaalta joustavuus voi ilmetä seksuaalisen kiinnostuksen ja todellisen käyttäytymisen välisinä eroina. Joku saattaa tietoisesti hakea enemmän kokemuksia naisten kanssa, vaikka olisi enemmän kiinnostunut miehistä. Kolmas tapa tarkastella seksuaalisuuden joustavuutta on tutkia, miten vaihtelevaa seksuaalisen kiinnostuksen kohdistuminen on ajan myötä.
Neljäs seksuaalisen joustavuuden alaryhmä on lähimpänä sitä miten biseksuaalisuus usein käsitetään. Tällöin seksuaalinen joustavuus ilmenee kykynä harrastaa seksiä myös sellaisen sukupuolen kanssa, joka itseä kiinnostaa vähemmän.
Mitä tästä luokittelusta sitten jää käteen? Ainakin se, että naisten seksuaalisuus ja biseksuaaliseksi luokiteltu halu ja käytös on vivahteikkaampaa kuin on aiemmin ajateltu. Ja se, että seksuaalisen suuntautumisen voi määritellä vain kukin yksilö itse.
3. Sadomasokismi ja valtaleikit ovat muutakin kuin viihdettä
Muistatko parin vuoden takaisen Fifty Shades of Grey -huuman, joka toi sadomasokismin rysäyksellä päivänvaloon? On hyvä, että BDSM:stä alettiin vihdoin keskustella. Huono puoli sen sijaan on, että kyseinen kirja- ja elokuvasarja antoi siitä varsin yksipuolisen, viihteellisen ja erotisoidun kuvan.
Tosiharrastajille sadomasokismissa, sidonnassa, dominoinnissa ja alistumisessa on kyse aivan muusta, tai muustakin, kuin kevyestä leikistä. Joillekin valtavirrasta poikkeava, niin sanottu kinkyseksuaalisuus on jopa seksuaalinen identiteetti samaan tapaan kuin toisille on hetero- tai homoseksuaalisuus.
Kinkyys voi myös tarjota väylän oman sukupuolen, identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen tai suhdemuodon pohtimiseen.Henrietta Hassinen / Yle
Kinkyseksuaalisuutta ei ole aina osattu ottaa oikealla tavalla huomioon edes hoito- ja terapia-alalla. Hoitoon hakeutuneiden ihmisten ongelmia on voitu selittää juuri BDSM:llä, jota on usein lähtökohtaisesti pidetty ongelmallisena tapana toteuttaa seksuaalisuutta tai identiteettiä. Tarve asialliselle ja tutkitulle tiedolle on ollut huutava.
Nyt huutoon on vihdoin vastattu. Pohjoisamerikkalaisten lääkärien ja terapeuttien kymmenen vuoden työryhmäuurastuksen tuloksena kinkyydestä on syntynyt yli 60-sivuinen opas lääkäreille ja terapeuteille (englanninkielinen Kink Guidelines). Se toimii asiallisena ja kattavana johdantona aiheeseen myös kaikille muille BDSM:stä kiinnostuneille.
Oppaan tärkein sanoma on normalisointi ja hyväksyminen. Kinkystä kiinnostuminen ei ole harvinaista, se ei johdu traumasta tai hyväksikäytöstä eikä se ole merkki mielenterveyden ongelmista. Päinvastoin tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että BDSM saattaa voimaannuttaa sen harrastajia ja parantaa koettua psykologista hyvinvointia.
Kinkyys voi myös tarjota väylän oman sukupuolen, identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen tai suhdemuodon pohtimiseen. Joillekin tuo seksuaalinen suuntautuminen voi olla kinkyseksuaalisuus.
Opas kehottaakin paitsi lääkäreitä ja terapeutteja niin myös kanssaihmisiä hyväksymään ja tukemaan läheistensä kinky-identiteettiä. Tietämättömyyteen perustuvat ennakkoluulot ja syrjintä ruokkivat vähemmistöstressiä, ja se puolestaan voi aiheuttaa ongelmia henkiselle hyvinvoinnille.
Metsästäjien kaatamien villisikojen määrä on Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa yli kuusinkertaistunut noin 60 yksilöön viimeisten neljän vuoden aikana, selviää Riistakeskuksen tilastoista.
Villisikoja on jo aiemmin ollut suurempia määriä Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla, joissa viime vuoden joulukuuhun mennessä oli kaadettu jo yli 600 villisikaa.
Itä-Suomessa villisikahavainnot ovat painottuneet rajan tuntumaan Pohjois-Karjalaan, vaikka yksittäisiä villisikoja ja niiden laumoja on liikkunut myös maakunnan pohjoisimmissa osissa.
Villisikojen määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti Kiteellä, jossa on ainakin yksi pysyvä yli 20 villisian lauma sekä emakoita porsaineen ja karjuja.
Villisika riistakameran kuvassa Tohmajärven Värtsilässä.Riistakamera / Värtsilän Riistamiehet ry
Villisika tarjoaa haastetta metsästäjälle
Villisikamäärän kasvu on huomattu myös naapurikunnassa Tohmajärvellä, kertoo metsästysseura Värtsilän Riistamiesten hallituksen jäsen Samu Ryynänen.
– Viimeisten viiden vuoden aikana niiden liikkuminen on vilkastunut alueella selvästi, hän sanoo.
Ryynänen ei tiedä tarkkaa syytä kannan kasvulle. Selvää on kuitenkin se, että osa villisioista tulee Venäjän puolelta viljan perässä.
Raja hankaloittaa myös metsästystä, sillä laumat liikkuvat usein sen molemmin puolin.
Ryynäsen mukaan villisika on ylipäätään todella liikkuvainen eläin.
– Ja kiukkuinen. Täällä villisiat tuntuvat tulevan päälle helposti, erityisesti haavoittuneena, Ryynänen sanoo.
Samu Ryynäsen mielestä villisian liha on maultaan yksi parhaista Pohjois-Karjalan riistaeläimistä.Heikki Haapalainen / Yle
Villisiat painavat Ryynäsen arvion mukaan yleensä noin 100 kiloa ja suurin kaadettu yksilö painoi yli 180 kiloa, joten ne ovat vihaisina pelottava vastus. Metsästykseen tarvitaan myös paljon koiria.
– Mutta koirat eivät saa olla hullunrohkeita, sillä muuten voi käydä huonosti, Ryynänen sanoo.
Ryynäsen mielestä villisikojen määrän kasvu on metsästäjien näkökulmasta hyvä asia.
– Meidän riistakantamme ei ole kovin suuri ja villisika on todella monipuolinen ja hauska metsästettävä. Sitä saa myös metsästää suhteellisen vapaasti, hän sanoo.
Villisika on luokiteltu haittaeläimeksi, sillä se aiheuttaa vahinkoa viljelmille ja istutuksille. Siksi sen metsästys on vapaampaa kuin esimerkiksi hirven. Villisikaa saa metsästää vapaasti koko vuoden paitsi emakkoa, jolla on porsaat.
Afrikkalaisesta sikarutosta pelätään tulevan maailman kaikkein aikojen suurin eläintautipandemia
Villisikoihin liittyy kuitenkin tautiriski, sillä ne kantavat useita muihin eläimiin tarttuvia tauteja. Pelottavin niistä on afrikkalainen sikarutto, joka on todella tuhoisa tavallisille sioille.
Esimerkiksi Kiinassa se on johtanut miljoonien sikojen kuolemaan tai lopetukseen. Moni asiantuntija on nostanut kädet pystyyn ja todennut, ettei maailman kaikkien aikojen suurin eläintautipandemia ole enää hillittävissä. Hoitoa tai rokotetta tautiin ei ole.
Tautia ei ole vielä tavattu vielä Suomessa, mutta Venäjällä ja Virossa sitä jo on.
Ryynänen tietää tautiriskin hyvin, sillä hänen kaatamastaan villisiasta löytyi viime syksynä harvinaista Aujezkyn tautia. Se on hengenvaarallinen esimerkiksi koirille.
– Kyllähän tämä tautiasia on ikävä ja siihen on myös täällä hyvin herätty. Väitän, että kaikista meidän ampumistamme villisioista menee näyte Ruokavirastolle.
Ruokavirasto tarjoaa metsästäjille näytteenottoa varten ohjeet, välineet ja pienen palkkion.
Villisikoja vieraili Ryynäsen kodin lähettyvillä sijaitsevalla pellolla edellisen yön aikana. Jäljet olivat edelleen selvästi näkyvillä.Heikki Haapalainen / Yle
Tauti leviää myös ihmisten kautta
Jos afrikkalaista sikaruttoa löytyisi Suomesta, se olisi iso ongelma sikatiloille. Taudin löytyminen johtaisi todennäköisesti suomalaisen sianlihan tuontikieltoihin monessa maassa.
Yksittäisellä sikatilalla tauti voi tappaa yli puolet eläimistä.
–Virus leviää nopeasti. Siksi kaikki terveenä säilyneet siat pitäisi lopettaa myös. Tiedossa on isot taloudelliset tappion ja eläinten kärsimykset, jos näin käy, sanoo Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu.
Afrikkalaista sikaruttoa levittää pääsääntöisesti kuitenkin ihminen, jolle tauti on vaaraton.
Tauti voi levitä esimerkiksi kengänpohjiin ja autonrenkaisiin tarttuneen sian ulosteen, veren tai virtsan kautta. Samoin virus voi levitä sianlihasäilykkeiden kautta.
Siksi taudin leviämisen estämiseksi olisi Isomursun mukaan ensiarvoisen tärkeää, että ulkomailta ei tuoda sianlihaa sisältäviä ruokia.
– Muutenkin elintarviketuonnin kanssa tulisi olla hyvin tarkkana ja noudattaa voimassaolevia määräyksiä. Ulkomailla metsästävien olisi huolehdittava siitä, että sikaloissa ei vierailla ja kaikki välineet on pesty reissun jälkeen, hän sanoo.
Sikatilallinen tietää riskit
Afrikkalaisen sikaruton riskit tietää myös tohmajärveläinen sikatilallinen Jouko Penttilä. Penttilän tila on porsastuotannon suhteen omavarainen. Siksi taudinaiheuttajien suhteen pitää olla erityisen varovainen.
Penttilän mielestä villisikoja syyllistetään afrikkalaisen sikaruton leviämisestä turhan paljon.
– Villisika on ensimmäinen uhri taudissa, jota ihminen levittää. Villisika voi saada tartunnan juuri ihmisen maastoon heittämistä eväistä ja sitä kautta tauti voi levitä sikalaan, hän sanoo.
Jouko Penttilä on toiminut sikatilallisena Pohjois-Karjalassa yli 30 vuotta.Heikki Haapalainen / Yle
Penttilän mielestä suurempi riski onkin villisikojen sijasta Virosta Suomeen tuleva liikenne.
– Koska se on niin massiivista. Mielestäni kaikkien sieltä suunnalta tulevien autojen alusta pitäisi pestä tullissa, hän kertoo.
Metsästystä haittaa epäselvä lainsäädäntö
Villisikaa arvostetaan riistaeläimenä Keski-Euroopassa ja Baltiassa. Näin on myös Pohjois-Karjalassa.
– Halu estää afrikkalaisen sikaruton leviäminen on varmasti kova kaikilla metsästäjillä, mutta villisika on terveenä arvostettua riistaa. Näin toivon myös jatkossakin olevan, sanoo Värtsilän Riistamiesten Pekka Kunnas.
Pohjois-Karjalassa villisikaa metsästetään useimmiten seurannan ja seurajahdin avulla. Toinen tapa on väijyä viljapellon luona odottamassa ruokailemaan saapuvia villisikoja.
Pellolla vierailleen villisian sorkan jälki. Heikki Haapalainen / Yle
Ongelmana on Kunnaksen mukaan se, ettei Suomessa voida oikein hyödyntää Keski-Euroopassa suosittua “kyttijahtia”, joka on tehokas tapa metsästää villisikoja.
– Se perustuu jo aiemmin kesällä valmisteltuihin ruokintapaikkoihin ja riistapeltoihin, joissa villisikoja odotetaan jahtikojuissa.
Taustasyynä on Suomen lainsäädäntö, jossa Kunnaksen mukaan on tulkinnanvaraisia pykäliä ravintohoukuttimista.
– Tässä on selkeä viesti maa- ja metsätalousministeriölle. Selkiyttäkää sitä, mikä on kasviperäinen ravintohoukutin. Sen metrimäärä laista vielä puuttuu, hän sanoo.
Nuoriso örveltää, kadulla on roskia ja terveyskeskukseen ei saa aikaa. Kuntalaisten Facebook-ryhmien valitusten aiheet ovat tuttuja.
Tamperelainen yrittäjä Jani Koskela päätti aloittaa vuoden toisella tavalla. Koskela kirjoitti päivityksen lähes 40 000 ihmisen Tampere-ryhmään.
– Kerro yksi iloinen asia vuodesta 2019 esimerkiksi ja jatketaan positiivisuutta vaikka miten pahaa tekisi, sillä se positiivinen piristää, Koskela kirjoitti.
Jani Koskela yllättyi viestinsä vastaanotosta. Jani Koskela
Koskela oli pitkään seurannut sosiaalisen median keskusteluja. Häntä häiritsi, että positiivinenkin aloitus keräsi helposti valituksia.
– Aina joku kertoo jotain negatiivista, aletaan nokitella ja lähes somekiusata, Koskela huomasi.
Jani Koskela odotti jännityksellä, miten hänen päivitykseen suhtaudutaan. Koskela kertoi itse positiivisena asiana, että hän on ylpeä siitä, että on asunut 20 vuotta Tampereella.
Maailman onnellisin maa?
Suomi on maailman onnellisin maa, kerrottiin uutisissa viime maaliskuussa. Kyse oli YK:n teettämästä onnellisuusraportista, joka pani 156 maata järjestykseen.
Suuri osa lukijoista kommentoi tuolloin juttua epäillen, Yle pohti miksi.
Suomen positiivisen psykologian yhdistys ry:n puheenjohtaja, valmentaja ja viestintäasiantuntija Ritva Enäkoskisanoi aiemmin Ylelle, että suomalaiset kaihtavat usein onnen näyttämistä. Toisaalta monet suomalaiset arvostavat aitoja tunteita ja kriittisyyttä ja tämä voi olla voimavara.
Toisen onni voi olla vaikea kestää.
– Jos itse ei tunne onnellisuutta, tulee ärsytys, miksi toi on onnellinen, miksi minä en voi olla. Tai tulee kateuden tunne; siinä se nyt retostelee ja minulla on elämä ihan pirstaleina, Enäkoski kertoi.
Moni löysi positiivista Suomen kauniista luonnosta. Lone Widestam / Yle
Jani Koskela on huomannut saman.
– Jos joku on oikein iloinen, jonkun pitää löytää iloisuudesta jokin asia. Suomalaiset eivät näytä lämpöisyyttä eteenpäin.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistöotti eilen uudenvuodenpuheessaan kantaa siihen, että keskustelukulttuuri on kärjistynyt ja tämä voi heijastua suomalaisten yhtenäisyyteen.
– Kyse on toistemme kunnioittamisesta, viime kädessä yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja sen myötä turvallisuudestamme, Niinistö sanoo.
– Asioista sopii kiistellä, pitääkin. Mutta toisten ylenkatsominen ja aliarvioiminen ei kiistanalaisten asioiden ratkaisua edistä.
Yllättävä vastaanotto
Jani Koskela päätti yrittää erilaista. Koskelan päivitykseen tuli nopeasti vastauksia. Päinvastoin kuin monesti somekeskustelussa, kukaan ei irvaillut.
– Jännityksellä odotin, tuleeko ketjuun jotain negatiivista. Tähän päivään mennessä ei ole tullut mitään. Olen erittäin positiivista yllättynyt.
Vastauksista kuultaa oikeasti hyvät asiat elämässä. Joku lähetti hääkuvansa, toinen kuvan koirasta, kolmas lapsestaan. Koskela kävi tykkäämässä jokaisesta viestistä.
Lapsia, raittiutta, kaunista luontoa
Tällaisia hyviä asioita tamperelaisilla löytyi:
– Elämäntaparemonttini on hyvällä mallilla.
– Sai pommittaa prätkällä koko kesän ilman sakkoja tai kortin menetystä.
– Paras hetki oli, kun tulin Sveitsistä kotiini toukokuussa ja näin luonnon heräävän vähitellen koko ihanuuteensa. Sieluuni tuli syvä rauha.
– Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi ja äidin ja vauvelin hoidosta iso kiitos TAYS.
Kiitos tai hymy voi pelastaa päivän, sanoo Jani Koskela. Henrietta Hassinen / Yle
– Vähän vielä ja ratikka on valmis. Pääsee köröttelemään kunnon menopelillä.
– Jälleen raitis vuosi takana.
– Aloitin uuden elämän, vaihdoin 32 vuoden raskaan työn opiskeluun, olen onnellinen.
– Itsenäisyyspäivänä Ratinan laiturilta 2,085 kg kirjolohi kastemadolla!
– Tulin syksyllä raskaaksi ja vähän jälkeen joulun sain tietää odottavani pientä prinsessaa. Tuleva isovelikin on innoissaan pikkusiskosta.
Uudenvuodenlupaus
Jani Koskela mainitsi ketjussa, että hän on onnellinen asuttuaan Tampereella 20 vuotta. Haastattelussa löytyy monia muitakin positiivisia asioita.
– On neljä lasta ja koiria, hän kertoo esimerkkeinä.
Koskela lupaa tänä vuonna viljellä vielä enemmän positiivisuutta.
– Oli päivä minkälainen tahansa, kun saa hymyn tai kiitoksen, päivä piristyy.
Onko tämä uudenvuodenlupaus?
– Tämä on uudenvuodenlupaus, mutta tein myös lupauksen, että jätin tupakan pois.
Kerro kommenteissa, mikä sinun elämässäsi on positiivista juuri nyt. Keskustelu on auki 2.1. kello 19.00 asti.
Työmarkkinasyksy on liukunut mustaksi ja koleaksi työmarkkinatalveksi.
Kaikkien suomalaisten palkansaajien tuloihin ja työehtoihin vaikuttava työmarkkinapöytä avautuu jälleen torstaina, kun Teknologiateollisuus ry ja palkansaajien Teollisuusliitto jatkavat neuvotteluja Etelärannan työnantajalinnakkeen uumenissa.
Lähtöasetelma ei ole kaksinen.
Joulun alla sekä työnantajat että palkansaajat torjuivat valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan toisen sovintoesityksen, jossa palkankorotus olisi ollut 2,4 prosenttia kahdessa vuodessa. Toisen mielestä sopimus olisi tullut liian kalliiksi, toisen mielestä korotusprosentti ei riitä lähellekään.
Ulkopuolelta on vaikea nähdä, miten osapuolet tänään loikkaisivat poteroistaan niin lähelle toisiaan, että sopimus voitaisiin solmia.
Julkisuudessa on moneen kertaan toistettu, että työmarkkinajohtaja Minna Helteen ja puheenjohtaja Riku Aallon kädenpuristuksen esteenä on enää vain ja ainoastaan palkankorotusprosentti.
Ongelma on, että Helle haluaisi tuon prosenttiluvun alkavan ykkösellä, Aalto nelosella.
Kikyn pitkä varjo peittää näkymää sovusta
Työmarkkinoiden toimivuudesta, ostovoiman kehityksestä tai Suomen taloudesta huolestunut kansalainen voi lohduttautua sillä, että vaikka tanner tömisee, sopimus tehdään joka tapauksessa. Ennemmin tai myöhemmin.
Mutta jos huonosti käy, välissä kaatuu paljon kallista aitaa.
Railo vaatimusten välillä on tavallistakin ammottavampi, koska erimielisyys palkankorotuksesta linkittyy tällä kertaa suoraan ratkaisemattomaan tekstikysymykseen, kiky-tunteihin.
Työnantaja on valmis myymään kilpailukykysopimuksessa sovitut lisätunnit pois alhaista palkankorotusta vastaan. Teollisuusliitto sanoo, että määräajaksi sovitut tunnit, joita ei ole enää olemassakaan, eivät voi olla minkään arvoista kauppatavaraa.
Kaiken lisäksi teknologiateollisuuden sopimuksesta pitäisi tulla suunnannäyttäjä muillekin aloille. Esimerkiksi Postissa ehdittiin kuitenkin jo tehdä työehtosopimus, johon kiky-tunnit jäivät.
Pitävän palkka-ankkurin luominen näyttää mahdottomalta, kun tärkein päänavaaja on jo lähtökohtaisesti poikkeustapaus: Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden sopimuksessa kiky-tunnit olivat irtisanottavassa lisäpöytäkirjassa, mutta useimmilla muilla aloilla ne juntattiin syvälle työehtosopimusteksteihin.
Todennäköiseltä näyttää juuri nyt, että teknologiateollisuuden avaussopimuksesta kiky-tunnit poistuvat, mutta joillekin muille aloille ne jäävät. Palkankorotusprosentit tulevat vaihtelemaan vastaavasti.
Osapuolet ovat maalanneet itseään nurkkiin
Kiky-taistosta on tullut vaikea umpisolmu, eivätkä neuvotteluosapuolet ole helpottaneet asiaa. Molemmat ovat tehneet linjauksia, joista on vaikea perääntyä kunnialla.
Jo ennen palkkakierroksen käynnistymistä Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle laski näyttävästi julkisuudessa, että kiky-tunnit ovat työnantajalle kullan arvoisia: Jos ne poistuisivat, palkankorotusprosentista pitäisi leikata 1,4 prosenttiyksikköä.
Teollisuusliitto puolestaan on lyönyt täysin vastakkaisen kiky-kantansa avaamattomaan lukkoon. Nyt tehtävässä sopimuksessa ei voi olla viitettäkään kiky-tunneista tai niiden poistumisesta maksetusta hinnasta, palkansaajaliitossa katsotaan.
Niinpä käsitykset palkankorotusvarasta ovat eri planeetoilta.
Muitakin syitä toki on.
Teollisuusliitto ihmettelee, miten se paljon puhuttu Suomen kilpailukyky olisi parin prosentin vuosikorotuksilla tuhoutumassa, kun Saksan terästeollisuudessa korotus oli tänä vuonna melkein neljä prosenttia. Myös Ruotsissa palkansaajat hakevat seuraavaan sopimukseensa kolmen prosentin vuosittaista palkankorotusta.
Työnantaja sanoo kustannuskilpailukyvyn romahtavan moisilla numeroilla ja nähtävissä olevalla suhdannekehityksellä. Etelärannasta muistutetaan, että toisin kuin meillä, Saksassa palkat joustavat tarvittaessa myös alaspäin.
Valtakunnansovittelijan pitkä talvi
Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan eväät teknologiateollisuuden työehtokiistan ratkaisemiseksi loppuivat ennen joulua. Sovittelijan luokse tosin jouduttaneen takaisin, jos neuvottelut jälleen tyssäävät ja uusi lakkovaroitus annetaan.
Työnantajaleiristä tehtäväänsä nimitetyn Piekkalan otteita ei ole palkansaajapuolella oikein arvostettu. Sovintoesityksistä on aistittu tuulahduksia suoraan Etelärannasta.
Jo Postin työehtokiistassa näytti siltä, että työmarkkinariitojen ykkössovittelija sivuutettiin, kun hädän hetkellä sopua hieromaan marssitettiin joukko entisten tupopöytien mestareita.
Tosin käsillä olevan palkkakierroksen valtavat paineet ja perustavanlaatuiset erimielisyydet olisivat kenelle tahansa äärimmäisen vaikeita soviteltaviksi.
Valtakunnansovittelijan talvesta uhkaa tulla pitkä, sillä Piekkalan pöytään voi hyvinkin riittää vielä tulijoita.
Syntyypä työehtosopimus teknologiateollisuuteen lopulta millä tahansa palkankorotusprosentilla, se ei tule kelpaamaan katoksi kaikille muille.
"Saaren suojanpuolelle on kello puoli yhdeksään mennessä ankkuroitunut kuusi avonaista, kalastajamallista keskimoottorivenettä. Veneillä saapuneet miehet ovat muitta mutkitta nousseet sileille rantakallioille tähystelemään, ja jättäneet veneisiin niihin lastatut kalaverkot, hyljepyssyt ja haulikot. Jos tarkoitus on ollut kalastaa tai linnustaa, tyyli on vähintäänkin outo...Hamnskäriin kokoontuneet miehet odottavat jotain."
Sadan vuoden takaisista heimosodista kertova tietokirja Villi Itä käynnistyy kuin paraskin jännitystarina. Lukija imaistaan keskelle tilannetta, joka pakottaa jatkamaan lukemista. Mitä miehet odottavat? Keitä he ovat?
Kuvailu on hyvin yksityiskohtaista. Aivan kuin kirjoittaja olisi ollut todistamassa tapahtumaa. Näin ei tietenkään ole, mutta vähän sinnepäin.
Tekstipätkän kirjoittajalle, historiantutkija Oula Silvennoiselle nuo Loviisan edustan sileät rantakalliot ovat tuttuja jo lapsuudesta.
– Tuo paikka ja tilanne ovat kiehtoneet minua aina. Vietän seudulla kesiäni ja olen käynyt Hamnskärissä monta kertaa. Jo pikkupoikana ihmettelin kalliolla seisovaa muistomerkkiä.
Muistotilaisuus Hamnskärissä elokuussa 1934. Saksalainen sukellusvene toi saarelle suomalaisia jääkäreitä syksyllä 1917. Paluumatkalla sukellusvene tuhoutui. Muistomerkistä tuli osa valkoisen Suomen ja jääkäreiden muistikulttuuria.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa Merivoimien komentaja Väinö Valve, oikealla Saksan Kansallissosialistisen puolueen edustajia. Museoviraston Kuvakokoelmat. Kuvaaja: Pietinen.
Ehkä kipinä tulevasta urasta syttyi noilla retkillä. Silvennoinen kertoo, kuinka historian tarinallisuus viehätti jo varhain. Historia oli kuin mielikuvitusmatka maailmoihin, jotka olivat riittävän vieraita, mutta silti tunnistettavia.
Ja samalla historia oli jotain, joka myrkytti kodin ilmapiirin.
– Isälläni ja isoisälläni oli hyvin eri käsitys siitä, mistä toisessa maailmansodassa oli kyse. Aistin ilmapiirin jännittyneisyyden, vaikka en riitojen syytä tajunnutkaan.
Oula Silvennoisen isoisä oli Karjalasta evakkoon joutunut sotaveteraani, isä puolestaan "meni kovin vasemmalle", kuten Silvennoinen kuvailee.
Historia oli siis jotain, joka kiihdyttää mieliä, joka saa aikaan riitoja. Tähän Oula Silvennoinen vielä törmäisi.
"Jos joku kohoaa ihmistä suuremmaksi, on tutkimus mennyt metsään"
Työhuone Engelin suunnitteleman entisen sotilassairaalan toisessa kerroksessa on tiedemiesmäisen boheemi: kaikkialla on kirjakasoja.
Silvennoinen itse on varsin huolitellusti pukeutunut. Puku vaikuttaa hyvin leikatulle. Solmion, paidan ja taskuliinan kolmiyhteys soi samassa sävellajissa. Laadukkaat kengät täydentävät kokonaisuuden.
Helsingin yliopiston historian laitoksella miesten muoti tuntuu olevan kurssissaan, sillä myös naapurihuoneen professori Henrik Meinander tunnetaan tyyliniekkana, puhumattakaan emeritus professori Matti Klingestä.
Historioitsijana Silvennoista on kuvailtu myyttien rikkojana, jonka teokset nostattavat kohua.
Eikä ihme, kun katsoo Silvennoisen teoslistaa.
Hän on käsitellyt tutkimuksissaan Suomen suhdetta natsien juutalaisvainoihin, 1920- ja 1930-lukujen kotoperäistä fasismia, Suur-Suomi-haaveilijoita ja sen ilmentymää, rumaksi paljastuvia heimosotia.
Ja vielä, Silvennoinen yhdessä Juha Pohjosen kanssa tiputti sotasankari Lauri Törnin jalustaltaan.
1930-luvun äärioikeistoa tutkinut Silvennoinen kuulee nykyajassa samoja kaikuja.Pekka Tynell / Yle
Tutkija myöntää auliisti, etteivät arat aiheet pelota.
– Minua kiinnostavat historian vaiheet, joihin liittyy voimakkaita, ristiriitaisia ja politisoituneita tulkintoja.
Siis sen tyyppisiä, mistä jo Silvennoisen isä ja isoisä väänsivät kättä.
Myös tutkimusrahoitus on ohjannut suuntautumista. Silvennoinen teki lopputyönsä 1600-luvusta ja olisi halunnut jatkaa aikakauden parissa, mutta huomasi nopeasti, että rahoitusta saa helpommin lähihistorian tutkimiseen. Aihe oli helpompi perustella rahoittajille, jos se oli jatkuvan yhteiskunnallisen keskustelun kohde.
– Vähemmän on ollut kiistoja Suuresta Pohjan sodasta, Silvennoinen hymähtää.
Silvennoinen selittää tutkineensa aiheita, joista ei joko tiedetä tarpeeksi, esimerkkinä väitöstutkimus Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyöstä, tai joiden käsittely on ollut amatöörimäistä, kuten monet legendat Lauri Törnistä.
Lauri Törni alkoi kiinnostaa Silvennoista, kun hän väitöstutkimustaan tehdessään törmäsi tuon tuosta Törniä käsittelevään lähdeaineistoon. Ja häkeltyi. Lähteet olivat räikeässä ristiriidassa Törnistä julkaistun kirjallisuuden ja lehtiartikkelien kanssa.
– Ihmiset eivät joko osanneet tai halunneet kirjoittaa asioita, jotka näkyivät lähteistä.
Silvennoinen tarkoittaa Törnin henkilöhistoriaan liittyviä kielteisiä vaiheita – esimerkiksi maanpetostuomiota – jotka hänen mukaansa joko luistellaan nopeasti yli tai selitetään epäuskottavasti.
– Tutkimuskohteesta pitää innostua, mutta se ei saa johtaa siihen, että hahmo nousee sankariksi. Sankarit ovat aina arvostelun tuolla puolen. Jos joku kohoaa ihmistä suuremmaksi, on se merkki siitä, että tutkimus on mennyt metsään.
– Täytyy mennä sinne, minne lähteet vievät. Vaikka se ei olisi aina kauhean miellyttävää.
Silvennoisen kirjoista on kiistelty, mutta niitä on myös kiitetty.Pekka Tynell / Yle
Man they love to hate
Kun aiheet ovat tulenarkoja ja käsittelytapa poleeminen, on varauduttava palautteeseen.
Silvennoisen kirjat ovat saaneet tunnustusta, palkintojakin. Villi Itä oli Tieto-Finlandia-ehdokas ja sitä edeltänyt Suomalaiset fasistit huomioitiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Väitöskirjaa on kiitetty erillissodan myytin rikkomisesta.
Mutta on toisenlaistakin palautetta. Entinen puolustusministeri, sotahistoriantutkija Jussi Niinistö epäili, että tekijät lietsovat tahallaan kohua edistääkseen Törni-kirjansa myyntiä. Suomalaiset fasistit -kirjaa syytettiin fasisti-leimalla huiskimisesta.
Ja sitten on somepalaute.
– Törni-kirjan julkistamispäivänä, jolloin siis kukaan ei ollut voinut ehtiä lukea kirjaa, kommenttipalstat olivat täynnä palautetta, jonka mukaan me kirjoittajat olimme kommunisteja, vihervasemmistoa ja yliopistovässyköitä.
Silvennoisen mukaan tuollainen palauteryöppy kertoo sitä, kuinka moderni äärioikeisto käyttää mediaa manipuloidakseen ympäristöään.
Toisaalta myös Silvennoisella on poliittisia mielipiteitä: hän oli vihreiden ehdokkaana viime eduskuntavaaleissa ja ottaa somessa jatkuvasti yhteen perussuomalaisten kanssa.
Eikö se syö uskottavuutta – etenkin kun tutkii aihepiirejä, jotka voi nähdä hyvin etäällä omasta aatemaailmasta?
– Juuri tuota perussuomalaiset ovat yrittäneet. Nakertaa uskottavuuttani muistuttamalla toistuvasti poliittisesta toiminnastani. Se on lapsellista.
– Tutkimuksen heikkoudet osoitetaan analysoimalla lähteiden käyttöä, tulkintaa ja argumentaatiota.
Hänestä on omien sanojensa mukaan tullut vastapuolelle "The man they love to hate" -hahmo, siis henkilö, jonka kaikki sanominen on lähtökohtaisesti roskaa.
Miksi siis edes yrittää?
– Siksi, että sosiaalisen median kautta tapahtuvan vainon tarkoitus on hiljentää. Tehdä julkinen puhuminen niin epämiellyttäväksi, että ymmärrät vastaisuudessa olla hiljaa.
– Toisaalta Twitter on myös areena, jossa asiat voi tuoda muidenkin nähtäväksi. Esimerkiksi paljastaa, kuinka erityisesti perussuomalaiset käyttävät järjestelmällisesti trollaamista keinonaan vaikuttaa sosiaalisessa mediassa.
Silvennoisen mukaan aihe puhuttaa tutkijapiirejä. Kahvipöydissä saatetaan pohtia, uskaltaako johonkin aiheeseen tarttua, kun tietää sen nostattavan someraivon. Silvennoinen ymmärtää, että tutkijatkin ovat ihmisiä, joilla on erilaisia elämäntilanteita, aina ei pysty vastaanottamaan.
Silti hän muistuttaa.
– Jos vaikenet siksi, ettet halua päällesi skeidamyrskyä, ne ovat päässeet tavoitteeseensa.
Kirjat ovat vallanneet Silvennoisen työhuoneen.Pekka Tynell / Yle
Nykyajassa kaikuja 1930-luvulta
Silvennoisen uusin kirja Villi itä ei ole innostanut somekampanjointiin. Tekijä epäilee, ettei aihepiirillä, heimosodilla, ole samanlaista symboliarvoa kuin Lauri Törnillä tai jatkosodalla.
Tai sitten tapahtumista on kulunut tarpeeksi pitkä aika, ettei niitä tunneta, eivätkä ne senkään vuoksi herätä tunteita.
Vähän kuin sisällissodasta, jonka muistovuoden on arvioitu sujuneen suhteellisen rauhallisesti. Olisiko siis sata vuotta riittävä aika siirtämään aihe pois poliittisesti virittyneestä muistista kylmäverisen tutkimuksen piiriin?
Ei ihan, sanoo historiantutkija Silvennoinen.
– Jos menet sosiaalisen median syövereihin, ei sisällissodan juoksuhautoja ole luotu umpeen. Päinvastoin. Siellä pyritään uudelleen polarisoimaan suomalaisia.
Reaalimaailmasta Silvennoinen nostaa esiin hankkeet elvyttää toisen maailmansodan jälkeen poisjääneitä valkoisen Suomen juhlapäiviä.
– Vietetään tammisunnuntaita, käydään Eugen Schaumanin haudalla tai Pohjan Poikien muistomerkillä. Kaikki ne ovat esimerkkejä yrityksestä elvyttää maailmansotien välistä muistikulttuuria ja vastakkainasettelua.
Historian viisauksia on se, ettei se toista itseään. Mies, joka tutkii työkseen 1920- ja 1930-lukuja, kuulee silti nykyajassa tuttuja kaikuja.
– Äärioikeisto on taas nousussa. Autoritaarisia hallintoja on perustettu, etenkin Itä-Eurooppaan. Vertailukohta on ilmeinen: elämme nyt samanlaista sykliä.
Pelottaako?
– Jokaisen kannattaisi olla erittäin huolissaan ääriliikkeiden aktivoitumisesta.
Sosiaali- ja terveydenhoitoaloja edustavat palkansaajaliitot Tehy, Super ja JHL ovat vaatineet, että niiden jäsenten tulisi saada kevään työehtoneuvotteluissa vientialoja kovempia palkankorotuksia. Toiveena on saada yleistä tasoa korkeampia korotuksia peräti kymmenen vuoden ajan.
Yle pyysi Taloustutkimusta kysymään suomalaisilta mitä mieltä he ovat siitä, että hoitoalan työntekijät saisivat kevään työehtoneuvotteluissa muita aloja korkeammat palkankorotukset.
Hoitajat saivat vankkaa tukea suomalaisilta. Muita korkeampia palkankorotuksia kannatti lähes 80 prosenttia vastaajista. Yleistä linjaa korkeampia korotuksia puolestaan vastusti 11 prosenttia vastaajista.
Mikko Airikka / Yle
Kannatusluvut ovat yllättävän korkeita jopa kyselyn tehneen Taloustutkimuksen mielestä. Selitys löytyy hoitoalojen korkeasta arvostuksesta.
– Suomalalaiset arvostavat tutkimusten mukaan hoitoalan ammatit erittäin korkealle. Suurin osa meistä palkansaajista myös katsoo asiaa noin 2500 euroa tienaavan vinkkelistä, joten he pystyvät hyvin samaistumaan hoitajien arkeen ja taloudelliseen tilanteeseen, sanoo Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen.
Hoitoalojen muita parempia palkankorotuksia kannattavat etenkin naiset ja nuoret aikuiset. Kannatusero miehiin ja muihin ikäryhmiin jäi silti pieneksi.
Parempia palkankorotuksia kannattavia löytyy etenkin SDP:n, vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien äänestäjistä. Korotuksia vastustavia löytyi eniten kokoomuksen riveistä.
Mikko Airikka / Yle
– Harva muita korkeampia korotuksia vastustaa kuten kyselystäkin nähdään, mutta vaakakupissa painavat talouden realiteetit ja kokoomuksen kannattajissa se painaa enemmän kuin muiden puolueiden kannattajilla, Rahkonen sanoo.
Tutkimukseen haastateltiin joulukuun alussa yli tuhatta suomalaista. Virhemarginaali on suuntaan tai toiseen noin 3 prosenttiyksikköä.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on suomalaisten tuesta kiitollinen.
– Tämä tulos lämmittää kyllä paljon jäsenistöämme ja tuo varmasti kaikille hyvän mielen. Suomalaiset ymmärtävät, että korotusvaatimuksemme eivät ole isoja pienessä palkkapussissa, Rytkönen sanoo.
Kuntatyönantajatkin iloitsevat hoitoalan arvostuksesta suomalaisten silmissä, mutta parahtavat palkkavaateiden kustannuksista. Kuntaliitossa muistutetaan, että kunnilla on jo nyt vaikeuksia selviytyä velvollisuuksistaan.
– Kuntatalouden tilanne on historiallisen huono tällä hetkellä. Mitään ylimääräistä jakovaraa ei kunnilla ole olemassa, sanoo kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen.
Pelkästään hoitoalojen vaatimus 1,8 -prosenttiyksikön korotuksesta ilman vientialojen ratkaisua tarkoittaisi kymmenessä vuodessa jättimäistä palkkamenojen lisäystä.
– Pelkästään sosiaali- ja terveystoimelle kohdistettuna se maksaisi 8 miljardia euroa 10 vuodessa ja siihen tietenkään ei kunnilla ole varaa. Me tarvitsemme käsipareja lisää ja siihen pitäisi kaikki olemassa olevat resurssit kohdistaa.
Jalosen mukaan vaatimusten toteutuminen puolestaan johtaisi kunnissa velkaantumiseen, yt-neuvotteluiden määrän lisääntymiseen ja tuntuviin kunnallisveron korotuksiin kaikkialla.
– Näköpiirissä ovat haastavat ja vaikeat neuvottelut, Jalonen summaa.
Voit keskustella aiheesta tänään 2.1.2020 klo 22.00 asti
Esimerkiksi kausilipun latausmaksu R-kioskilla on 3,5 prosenttia lipun hinnasta ja arvolipun latausmaksu on euron verran.
– Kun lataa pidempää kautta, niin silloin voi säästää. Näin vuoden alussa merkittävä etu on, jos lataa 12 kuukauden lipun kerralla, niin sen saa alle 11 kuukauden hinnalla, R-kioskin kategoriapäällikkö Sanna Toijonen neuvoo.
R-kioskin latausmaksut HSL-lipuissa 1.1.2020 alkaen
Toijonen kertoo, että hinnoittelu on määritelty sen perusteella, että maksuilla voidaan kattaa osa lipunmyynnistä aiheutuvia kuluja. HSL ilmoitti aiemmin viime vuonna luopuvansa palkkioista, joita on maksettu myyntipisteille matkalippujen myynnistä.
Asiakaspalautetta R-kioskien uusista latausmaksuista ei ole vielä juuri tullut.
– Eilen kysyin kauppiaalta, millaista palautetta oli tullut, niin asiakkaat ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä, että meillä on nämä latauspalkkiot. Kaikissa HSL-alueen kioskeissa tietenkin kerrotaan palvelupalkkioista asiakkaalle, kategoriapäällikkö Sanna Toijonen toteaa.
HSL:n omissa palvelupisteissä lataaminen maksutonta
Jos haluaa säästyä ylimääräisiltä latausmaksuilta, kannattaa esimerkiksi suunnata HSL:n omalle palvelupisteelle. Niissä latausmaksua ei peritä.
HSL:n viestintäpäällikkö Sari Kotikangas kertookin, että tänä aamuna esimerkiksi Rautatientorin palvelupisteellä on käynyt asiakkaita lataamassa HSL-lippujaan, koska he ovat halunneet välttyä palvelumaksuilta.
Ylimääräisiä maksuja ei peritä myöskään HSL-sovelluksessa, automaateilla ja myöhemmin käyttöön otettavassa nettilatauksessa. Esimerkiksi HSL:n mobiilisovellukseen voi ladata kerta- ja kausilippuja. Sovellukseen ei kuitenkaan pysty lataamaan alennusryhmien kausilipuista muita kuin opiskelijalipun.
Kotikangas muistuttaa myös, että HSL:llä on sata automaattia, joissa lataaminen on maksutonta. Automaatit on sijoitettu liikenteen solmukohtiin. Niiden sijainnit voit tarkistaa HSL:n sivuilta.
Olemme korviamme myöten ulosteessa, ystävä hyvä. Kiitos internetin, näpeissämme on huikaisevat määrät enemmän tietoa kuin koskaan aikaisemmin.
Paha vain, että iso osa tiedosta on sitä itseään.
Hevonpaska on epämääräinen termi, mutta sen on tiivistänyt mahdollisimman täsmällisesti filosofi Harry G. Frankfurt teoksessaan On Bullshit. Hevonpaskan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on, että on aivan sama onko hevonpaska totta vai valetta. Sen tavoite on jossain muualla, kuin valehtelussa tai faktoissa.
Hevonpaskan puhuja koittaakin johtaa ihmistä harhaan, ei faktoista vaan tarkoitusperistään.
On mahdotonta valehdella, jos ei tiedä totuutta. Hevonpaskan puhumisessa totuus ja vale ovat kuitenkin sivuseikkoja.
Maailmanpolitiikassa hevonpaskan jauhamisen kruunamaton kuningas on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Toki Trump valehtelee suorastaan sietämättömiä määriä, monta kertaa päivässä. Hänen esiintymisiensä ja twiittiensä tarkoituksena ei kuitenkaan ole olla sen enempää totta kuin valettakaan, vaan lietsoa hänen kannattajiensa innostuksen liekkejä. On se ja sama rakentuuko muuri Meksikon rajalle ja missä laajuudessa, kunhan kannattajat vain kuulevat hänen puhuvan asiasta.
Sama ilmiö rehottaa kotimaan politiikassa. Poliitikot kommentoivat päivän kuumia perunoita tavoilla ja argumenteilla jotka eivät liity laisinkaan siihen, mitä oikeasti on tapahtunut, vaan mitä poliitikot otaksuvat kannattajiensa haluavan kuulla.
Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Kaikki poliitikot puhuvat säännöllisesti hevonpaskaa. Kuten Neuvostoliiton vanha johtaja Nikita Hruštšov totesi aikanaan: “Poliitikot ovat kaikkialla samanlaisia, lupaavat rakentaa sillan sinne missä ei ole jokeakaan”.
Hevonpaskaa on kaikkialla muuallakin kuin politiikassa. Mediat provosoivat klikkiotsikoilla lukemaan juttuja, joiden sisällöt eivät välttämättä juurikaan vastaa otsikkoa. Mainokset tihkuvat hevonpaskaa. Mainostetuista tuotteista ei tarvitse valehdella, riittää, että luodaan mielikuvia jotka saavat ostamaan tuotteen.
Sosiaalisen median influenssaajat eli suomeksi vaikuttajat joilla on paljon seuraajia, pistävät instagramiin kuvia, jossa he esiintyvät yritysten sponsoroimissa vaatteissa tai hotelleissa. Hevonpaskamaisesti sponssikuvat näyttävät kuitenkin samalta, kuin heidän muutkin kuvansa.
Tällainen hevonpaska on tuottanut jopa oman hevonpaska-alailmiönsä, jossa ei niin suositut influenssaajat ostavat oikean tuotteen ja esittävät saaneensa sen ilmaiseksi, luoden näin mielikuvan siitä, että he ovat niin tärkeitä että yritykset sponsoroivat heitä. Todellista metatason hevonpaskaa.
Hevonpaskan vähentämiseen on kaksi ratkaisua: Joko perehdymme käsiteltävään asiaan, tai rehellisesti toteamme, että “En tiedä, eikä kiinnosta”.
Miksi me sitten hyväksymme tämän? Koska me kaikki, myös minä, jauhamme tolkuttomat määrät hevonpaskaa. Tarvitsee vain käydä vilkaisemassa lähintä sosiaalista mediaa, jossa ihmiset keskustelevat jostain, mikä herättää keskustelua.
Keskustelut etenkin internetissä ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole välttämättä juuri mitään käsitystä siitä, mistä asioissa on oikeasti kyse. He puhuvat vain omalla musta tuntuu -tuntumallaan vailla tietoa.
Frankfurtin mukaan hevonpaskaa esiintyykin kaikkialla, missä ihmiset, jotka eivät ole perehtyneet keskusteltavaan asiaan, päätyvät joko omien intohimojensa tai julkisen paineen vuoksi puhumaan asiasta josta he ovat enemmän tai vähemmän tietämättömiä. Ajan henki on tuskallisen selvä, kun lukee somekeskustelua asiasta, johon on itse perehtynyt.
Kun ihminen ei tavoita totuutta, hän tavoittelee rehellistä kuvausta omasta luonteestaan kommenteillaan.
Hevonpaska on kivaa jos se sopii omiin luuloihimme. Harva jaksaa tarkistaa, onko omasta mielestä oikea väite sittenkään totta. Se on surkeaa. Niin kauan kuin hevonpaska kuitenkin uppoaa, asialle on vaikea tehdä mitään.
Hevonpaskan vähentämiseen on kaksi ratkaisua: Joko perehdymme käsiteltävään asiaan, tai rehellisesti toteamme, että “En tiedä, eikä kiinnosta”.
Kirjoittaja on Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, jolla on kiusallinen tapa päätyä työn ulkopuolella pätemään ja spekuloimaan hevonpaskamaisesti.
Talousrikoksista Japanissa syytetyn Nissanin ex-toimitusjohtajan Carlos Ghosnin pako Libanoniin on asettanut Japanin kiusalliseen tilanteeseen.
Moni ihmettelee, kuinka on mahdollista, että Japanin ehkäpä kuuluisin rikosepäilty pakeni maasta kenenkään huomaamatta. Ghosn oli Tokiossa kotiarestissa ja ympärivuorokautisessa valvonnassa. Hänen passinsa oli takavarikoitu ja hänen yhteydenpitoaan ulkomaille rajoitettiin tiukasti. Sähköistä valvontapantaa Ghosnin ei kuitenkaan tarvinnut käyttää, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC
Autovalmistaja Nissanin entistä toimitusjohtajaa vastaan on nostettu Japanissa syytteet useista talousrikoksista. Häntä epäillään yhtiön varojen väärinkäytöstä ja veronkierrosta. Oikeudenkäynnin on määrä alkaa keväällä.
Maanantaina Ghosn kuitenkin ilmestyi yllättäen Beirutiin. Hän perusteli pakoaan Libanoniin Japanin oikeusjärjestelmän epäoikeudenmukaisuudella ja poliittisella vainolla.
Libanonilainen MTV-televisiokanava on väittänyt, että Ghosn olisi paennut Japanista soitinkotelon sisään piiloutuneena. Apua hän sai kanavan mukaan puolisotilaalliselta joukolta, jonka jäsenet olivat naamioituneet muusikoiksi.
MTV:n mukaan yhtye oli saapunut Ghosnin asunnolle esiintymään. Esityksen jälkeen 65-vuotiaan Ghosnin kerrotaan piiloutuneen soitinkoteloon, joka kuljetettiin asunnolta paikalliselle lentokentälle. Sieltä mies matkusti yksityiskoneella Turkin kautta Libanoniin. BBC kuitenkin korostaa, ettei MTV-kanava ole esittänyt minkäänlaisia todisteita väitteilleen Hollywood-tyyppisestä pakoteoriasta.
Ghosnin libanonilainen vaimo Carole torjui uutistoimisto Reutersin haastattelussa, että hänen miehensä olisi paennut Japanista soitinkoteloon piiloutuneena. Carole Ghosn ei ole suostunut paljastamaan tietoja miehensä paosta.
Uutistoimistojen mukaan Turkin poliisi on tehnyt seitsemän kiinniottoa tapaukseen liittyen. Paon kerrotaan tapahtuneen Istanbulin kautta, ja pidätettyjen henkilöiden joukosssa on neljä lentäjää. Reutersin mukaan muut kiinniotetut ovat lentokentän henkilökuntaa. Kiinniotettuja kuulustellaan.
Libanonin hallinto kiistää osallisuutensa pakoon
Lukuisat mediat ovat sitä mieltä, että pakoa oli suunniteltu useiden viikkojen tai kuukausien ajan. Wall Street Journal -lehden haastattelemien lähteiden mukaan Ghosn sai apua pakoonsa japanilaisilta tukijoiltaan.
Financial Timesin (maksumuurin takana) mukaan pakosuunnitelmaa oli valmistelemassa eri maissa useita eri ryhmiä. Tiettävästi edes Japanin Osakasta matkaan lähteneen yksityiskoneen lentäjä ei tiennyt, ketä hän kuljetti kyydissään, kirjoittaa Reuters.
Moni on sitä mieltä, että onnistuneen pakosuunnitelman keskeisin peluri on vaimo Carole Ghosn. Se tiedetään, että aviopari puhui puhelimessa jouluaattona yli tunnin ajan. Aiemmin Ghosnin oikeutta tavata vaimoaan tai keskustella tämän kanssa puhelimitse on rajoitettu tiukasti.
Uutistoimisto AP:n mukaan on laajalti spekuloitu, että jokin vieras valta tai Japanin hallinto, tai jopa molemmat, ovat sekaantuneet pakoon jollain tavalla – tai vähintään "katsoneet toisaalle", kun pako on tapahtunut.
Japanissa pako on kirvoittanut vaihtelevia kommentteja politiikoilta. Eräs poliitikko epäili tuoreeltaan, että Ghosn olisi saanut apua pakoonsa tavalla tai toisella Japanilta. Toinen puolestaan syytti suoraan Libanonin sekaantuneen paon järjestämiseen.
Libanonin hallitus on kiistänyt osallisuutensa pakoon. Tosin kaksi lähdettä kertoi Reutersille, että Libanonin Japanin-lähettiläs olisi vieraillut Ghosnin luona kotiarestissa päivittäin. Lähettiläs ei ole kommentoinut väitteitä julkisesti.
Brasilialaissyntyisen Ghosnin vanhemmat ovat Libanonista, ja hän on viettänyt siellä valtaosan lapsuudestaan.
Japanin ja Libanonin välillä ei ole luovutussopimusta, joten on epätodennäköistä, että Ghosnia nähdään enää oikeuden edessä Japanissa. Japanissa jatkunee kuitenkin jälkipuinti siitä, miten koko pako oli ylipäätään mahdollista.
Keski-Norjan Sunndalsørassa on mitattu tänään 19 asteen lämpötila, norjalainen Aftenposten-sanomalehti kertoo. Kyseessä on lämpimin koskaan Norjassa tammikuussa mitattu lämpötila.
Norjalaisen meteorologin Martin Granerødin mukaan alueen korkea lämpötila johtuu Föhn-tuuli-ilmiöstä eli siitä, että tuuli lämmittää vuorilta alas laskeutuvaa ilmamassaa.
Vertailun vuoksi: Åndalsnesin lämpötila on korkeampi kuin monessa suositun lomakohteen Kanariansaarten kaupungissa.
Norjassa liikennekuolemien määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä merkittävästi. Kehityssuunnasta uutisoi norjalainen lehti Aftenposten Norjan liikenneviraston tilastoihin pohjautuen.
Lehti on tarkastellut liikennekuolemia koskevia tilastoja vuodesta 1975 lähtien. Niiden mukaan pääkaupunki Oslon liikenteessä kuoli vuonna 1975 yhteensä 41 henkilöä. Viime vuonna Oslossa tapahtui vain yksi kuolonuhrin vaatinut liikenneonnettomuus, jossa mies ajoi autolla päin aitaa ja kuoli.
Lehden mukaan liikennekuolemat ovat vähentyneet merkittävästi myös koko maassa. Viime vuonna Norjassa ei kuollut liikenteessä yhtään alle 15-vuotiasta lasta.
Tilastotiedot ovat ilahduttaneet myös sosiaalisen median käyttäjiä.
Aftenpostenin mukaan myös liikenneonnettomuuksien määrä on vähentynyt merkittävästi Oslossa, vaikka niiden määrä muualla maassa on melko vakiintunut.
Norja on panostanut viime vuosina liikenneturvallisuuteen pääkaupungissaan. Kaikki pysäköintipaikat on poistettu keskustan kaduilta, nopeusrajoituksia on laskettu ja osa keskustasta on täysin autoton.
Syitä liikennekuolemien vähenemiselle ovat lisäksi esimerkiksi autojen turvallisuuden parantuminen ja vähentyneet rattijuopumukset, arvioi liikennetutkija Rune Elvik Aftonpostenin haastattelussa. Norjassa on myös panostettu esimerkiksi koulujen ympäristön liikenneturvallisuuteen.
Myös Suomessa viime vuosi oli ennätysturvallinen liikenteessä, arvioi Liikenneturva.
Pelastuslaitos sai hälytyksen Veraisen leipomoon Mynämäen Valtakadun varrella hieman ennen kello kahta iltapäivällä torstaina.
Pelastuslaitoksen mukaan palo syttyi leipomorakennuksen poistohormissa ja levisi yläpohjarakenteisiin. Palo syttyi munkinpaiston yhteydessä.
Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Mika Viljanen sanoo, että yläpohjan rakenne oli sellainen, että leviämisen vaara oli pieni. Lämmöt olivat kuitenkin ehtineet nousta korkeiksi.
Viljanen kehuu paikalla olleiden toimia palotilanteessa.
– Henkilökunta ohjattiin esimerkillisesti kokoontumispaikalle. Siinä mielessä kaikki toimi erittäin hyvin.
Palopaikka kartalla.Yle / Aleksi Hakala
Pelastuslaitos kertoi kolmen aikaan, että palo on saatu sammutettua. Vartiointia paikalla kuitenkin jatketaan.
Kyproksen, Kreikan ja Israelin johtajien on määrä sopia torstaina maailman pisimmän kaasuputken rakentamisesta Välimerelle.
Sopimuksen allekirjoittavat Ateenassa Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis, Kyproksen presidentti Nikos Anastasiades ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu.
EastMed-niminen kaasuputki tulee alkamaan itäiseltä Välimereltä, Israelin rannikolla sijaitsevalta Leviathanin kaasukentältä. Sieltä putki kulkee Kyproksen kautta Kreetan saarelle ja Manner-Kreikasta edelleen Italiaan.
Edison, Harri Vähäkangas / Yle
Kreikan ja Italian yhdistävää kaasuputken osaa kutsutaan Poseidoniksi. Kreikan pääministerin toimiston mukaan Italia tulee mukaan sopimukseen myöhemmin, uutistoimisto AP raportoi.
Italian pääministeri Giuseppe Conte on tosin aikaisemmin sanonut vastustavansa Poseidon-hanketta.
Nakertaa Venäjän asemaa
Noin 1 900 kilometrin mittaisesta putkesta tulee valmistuttuaan maailman pisin ja syvimmälle rakennettu vedenalainen kaasuputki. Projektin hinnaksi on arvioitu noin 6,2 miljardia euroa ja sen uskotaan valmistuvan aikaisintaan 2025.
Tulevaisuudessa EastMed-kaasuputken on arvioitu toimittavan noin kymmenen prosenttia EU:n tarvitsemasta kaasusta. Tämä voi osaltaan horjuttaa Venäjän asemaa Euroopan johtavana maakaasuntoimittajana.
EU:n tilastokeskuksen mukaan lähes 40 prosenttia unionin tuomasta maakaasusta on tällä hetkellä peräisin Venäjältä.
EU:n energiariippuvuus Venäjästä on aika ajoin huolestuttanut päättäjiä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.
Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo kertoi maan tukevan EastMed-kaasuputkihanketta vieraillessaan Israelissa viime huhtikuussa.
Samaan aikaan Yhdysvallat vastustaa Itämeren pohjassa kulkevaa Nord Stream 2 -kaasuputkea, joka valmistuttuaan toimittaa maakaasua Venäjältä Saksaan.
Kiristää välejä Turkkiin
EastMed-kaasuputki vaikuttaa myös Välimeren poliittisiin jännitteisiin.
Putkihankkeen lisäksi Kreikkaa, Kyprosta ja Israelia yhdistää myös se, että maat vastustavat Turkin viimeaikaista merialuesopimusta Libyan kanssa.
Marraskuussa Turkki ja Libya sopivat uusista talousvyöhykkeistä, jotka ulottuvat nyt sovitun EastMed-kaasuputken reitille. Maat sijaitsevat Välimeren vastakkaisilla rannoilla ja niiden välille sijoittuu Kreikan ja Egyptin hallitsemia vesialueita.
Ilkka Kemppinen / Yle
Sopimus uusista talousvyöhykkeistä on nähty Turkin keinona painostaa itselleen lisää oikeuksia itäisen Välimeren luonnonvaroihin. Kreikan ja Kyproksen mukaan sopimus on vastoin kansainvälistä merioikeutta, uutistoimisto Reuters raportoi.
Viime sunnuntaina Kreikan ulkoministeri Nikos Dendiasilta kysyttiin lehdistötilaisuudessa, onko sopimus kaasuputkesta vastaus Libyan ja Turkin sopimukselle merialueista.
– Se, mitä me teemme, ei ole reaktio mihinkään, Dendias kiisti.
Hänen mukaansa EastMed-kaasuputki on taloudellinen hanke, jonka päämäärä on parantaa siihen osallistuvien maiden kansalaisten elintasoa.
Kyproksen ulkoministeri Nikos Christodoulides toi samassa tilaisuudessa kuitenkin esille, että Turkin viimeaikaisiin toimiin pitää vastata.
– Meillä on yhteiset päämäärät ja lähestymistavat. Uskon, että parhaillaan luodaan vastausta niille, jotka haluavat horjuttaa itäisen Välimeren tasapainoa rikkomalla kansainvälistä oikeutta, Christodoulides arvioi uutistoimisto AP:n mukaan.
Sähköliiton tukilakot jatkuvat tänään kello kymmeneltä illalla. Energiateollisuus julkaisi tänään tiedotteen, jossa se varoittaa Sähköliiton tukilakkojen seurauksista.
Työmarkkinoista vastaavan johtajan Kari Laaksosen mukaan lakkojen takia kaukolämmön piirissä olevat kiinteistöt ja jopa sairaalat voivat jäädä ilman lämmitystä.
– Tämä koskee niin kotitalouksia, sairaaloita ja muitakin palvelulaitoksia. Tukilakot voivat katkaista energian toimitukset myös asiakkaina olevilta yrityksiltä ja keskeyttää näissä tuotannon, Laaksonen toteaa Energiateollisuuden tiedotteessa.
Sähköliiton puheenjohtaja Sauli Väntti kiistää Ylelle Energiateollisuuden esittämät väitteet. Väntin mukaan sairaalat tai kotitaloudet eivät kuulu lakon vaikutusten piiriin.
– Me olemme rajanneet kaikki hengen ja terveyden turvaamiseen liittyvät työt työtaistelun ulkopuolelle. Kaukolämpö ei katkea myöskään kotitalouksilta, Väntti sanoo.
Väntti korostaa, että työtaistelutoimet on suunnattu Teknologiateollisuuden jäsenyrityksiä vastaan ja toimet on rajattu sen mukaisesti.
Energiateollisuus epäilee, että lämmön saajia voisi erotella
Energiateollisuuden Kari Laaksonen suhtautuu epäillen siihen, että Sähköliitto pystyisi erottelemaan sairaalat ja kotitaloudet yrityksistä kaukolämpöä toimittaessaan.
– Yrityksistä tuli se näkemys, että kun lämpöä toimitetaan, se menee asiakkaille niitä sen kummemmin lajittelematta. Totta kai on positiivista, jos asia on mahdollista järjestää toisin, Laaksonen sanoo.
Laaksonen kiistää, että Energiateollisuus olisi turhaan pelotellut kansalaisia.
– Se oli ja on yritysten suuri huoli, että näinkin voi käydä. Meille ei ainakaan ole ilmoitettu sellaisia rajauksia, että tietyt toimet ja omakotitalot jäisivät ulkopuolelle, Laaksonen toteaa.
Energiateollisuus kertoo, että lakkojen piirissä ovat Aurora Tornio Oy, Kokkolan Energia Oy, VSV Energia Oy ja Tornion Voima Oy.
Sähköliiton neliviikkoiseksi suunnitellun lakon piti päättyä tänään torstaina, mutta sitä jatkettiin uudella neljän viikon jaksolla, eli päättymispäiväksi on ilmoitettu 30. tammikuuta.
Työriidassa ei ole kyse työehdoista vaan siitä, kenellä on oikeus edustaa Sähköliiton jäseniä työpaikoilla.
Korjaus 2.1.2020 klo 16.24: Väntti korostaa, että työtaistelutoimet on suunnattu Teknologiateollisuuden jäsenyrityksiin, ei Energiateollisuuden jäsenyrityksiin.
Läntisen Saksan Krefeldissä sijaitsevassa eläintarhassa uudenvuodenyönä syttyneen tulipalon syyksi on paljastunut paperilyhty. Tulipaloa tutkivan poliisin mukaan 60-vuotias nainen ja tämän kaksi aikuista tytärtä ovat ottaneet yhteyttä viranomaisiin ja kertoneet tapahtuneesta.
Naiset olivat tilanneet viisi paperista valmistettua lyhtyä internetistä ja lähettäneet ne ilmaan juhlistaakseen vuodenvaihdetta. Paperilyhdyt nousevat ilmaan niissä palavan tulen muodostaman lämmön ansiosta.
Naiset eivät oman kertomansa mukaan tienneet, että tällaisten palovaaran aiheuttavien paperilyhtyjen lennättäminen on ollut suuressa osassa Saksaa kiellettyä jo vuosikymmenen ajan. Myös alueella, jolla tulipalo syttyi on voimassa paperilyhtykielto.
Tulipalo tuhosi eläintarhan apinatalon ja tappoi kaikki rakennuksessa olleet eläimet.Sascha Steinbach / EPA
Naiset saattavat saada nyt syytteet huolimattomasta tulenkäsittelystä. Enimmäisrangaistus on viisi vuotta vankeutta.
Tulipalo tuhosi eläintarhan apinatalon ja tappoi kaikki rakennuksessa olleet eläimet. Palomiehet onnistuivat estämään tulen leviämisen apinatalosta eläintarhan muihin rakennuksiin.
Eläintarhaan on muodostunut muistopaikka, johon on tuotu piirustuksia ja valokuvia kuolleista apinoista.Sascha Steinbach / EPA
Apinoiden kuolema on aiheuttanut Saksassa suuren surun ja eläintarhan ulkopuolelle on muodostunut muistopaikka, johon ihmiset ovat tuoneet kynttilöitä, kukkia ja pehmoeläimiä. Paikalla on myös palossa kuolleiden eläinten kuvia.
Lyhtyjä lennättäneiden naisten henkeä on jo uhattu tulipalon vuoksi.
– Meillä on Trafiomilta lentopaikan pitolupa ja jatkamme lentämistä jatkossakin tänä vuonna. Katsomme kuitenkin, miten Helsingin kaupunki reagoi käräjäoikeudessa riitauttamaamme vuokrasopimuksen irtisanomiseen, mutta toistaiseksi on tarkoitus jatkaa lentotoimintaa, sanoo puheenjohtaja Niko Lamberg Malmin lentokenttäyhdistyksestä.
Lamberg kertoo yhdistyksen ajavan noin 50 ilmailualan yhteisön etuja ja pyrkii turvaamaan lentotoiminnan jäsenilleen niin kauan kuin Malmin toiminnan korvaava ratkaisu on osoitettu.
Lambergin mukaan yhdistys haluaa yhteistyötä ja neuvotteluja Helsingin kaupungin kanssa.
– Sitä on toivottu koko yhdistyksen kolmivuotisen toiminnan ajan. Käräjäoikeuteen meneminen oli viimeisimpiä keinoja saada kaupunki saman neuvottelupöydän äärelle. Toivomme ensisijaisesti sopuratkaisua, Lamberg toteaa.
Lambergin mielestä lentotoiminnalle olisi vielä hyvin aikaa, sillä ensimmäiset rakennukset nousisivat kaupungin kaavailujen mukaan vasta vuonna 2026.
Helsingin kaupunki on suunnitellut alueelle paljon muuta käyttöä jo ennen asuinrakentamista, muun muassa hiihtolatuja jo täksi talveksi. Lisäksi alueelle on suunnitteilla myös kävely- ja pyöräilyreittejä sekä virkistys- ja tapahtuma-alueita, uusi lumenvastaanottopaikka ja mahdollisesti ammattiopetuksen väistötiloja sekä veneiden talvisäilytystä.
Kaupunki uhkaa oikeuskäsittelyllä
Helsingin kaupungin tarkastajat vierailivat torstaina Malmin lentokentällä varmistamassa, lennetäänkö kentällä edelleen. Kaupunki aikoo edellyttää yhdistykseltä vuokrasopimuksen sisällön noudattamista.
– Kaupunki aikoo olla yhteydessä käräjäoikeuteen ja edellyttää, että alue luovutetaan sopimuksen mukaisesti. Käräjäoikeus saa määrittää mahdolliset sopimussakot, vahingonkorvaukset ja muut kulut, sanoo Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho.
Kaupunki odottaa käräjäoikeuden päätöstä ja toivoo pikaista päätöstä. Sopimussakon suuruus yhdistyksen kanssa tehdyssä sopimuksessa on 94 000 euroa.
Ahon mukaan yhdistyksellä on ollut kolme vuotta aikaa järjestellä asioita ja varautua tilanteeseen.
Helsingin kaupunki on jo aiemmin ilmoittanut, ettei lentokenttäyhdistyksen käräjäoikeuteen tekemä maanvuokrasopimuksen riitauttaminen vaikuta alueen jatkosuunnitteluun.
Ison matkanjärjestäjän Thomas Cookin viime syyskuun konkurssi vähensi tuntuvasti joulun tilauslentoja Lappiin.
Lapin rajavartiosto kertoo, että konkurssi perui yli sata Lappiin varattua charter-lentoa joulukuussa. Erityisesti se vaikutti Rovaniemelle ja Kittilään, jotka olivat Thomas Cookin pääkohteita Lapissa.
Lentoasemayhtiö Finavia ei ole vielä kertonut Lapin joulun tilauslentojen lopullista määrää. Lokakuun lopussa Finavialta arvioitiin, että chartereita olisi ollut tulossa suurin piirtein edellisvuotinen määrä. Tuolloin, eli vuodenvaihteessa 2018-2019, joulukauden tilauslentoja laskeutui Lapin lentoasemille yhteensä ennätykselliset 779.
Finavia on aikonut julkistaa lopulliset luvut 2019-2020 vuodenvaihteen tilauslennoista loppiaisen jälkeen.
Oikeuskansleri ei ryhdy toimenpiteisiin liittyen ulkoministeri Pekka Haavistosta (vihr.) tehtyihin kanteluihin al-Hol-asiassa.
Oikeuskansleri kertoo päätöksessään, ettei tutki Haaviston toimia, koska asia on vireillä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.
Haavistosta on tehty oikeuskanslerille 2.–23. joulukuuta useita kanteluita, jotka liittyvät Syyrian al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten kotiuttamista koskevaan asiakokonaisuuteen. Kanteluita on tehty erityisesti ulkoministeriön virkamiehen väitetystä painostamisesta ja siirrosta toisiin tehtäviin.
Perustuslakivaliokunta aloitti tutkinnan Haaviston toimien lainmukaisuudesta 20. joulukuuta kymmenen kansanedustajan tekemän muistutuksen takia. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti oli tuolloin valiokunnan kuultavana. Kuulemisessa käytiin läpi tahojen välistä työnjakoa.
Nyt Pöysti sanoo STT:lle, että ministerin osalta perustuslakivaliokunnan selvittämä ministerivastuuasia on kattava.
– Jos ilmenee jotain sellaista, mitä ei ole perustuslakivaliokunnassa käsittelyssä, luonnollisesti laillisuusvalvojilla on siltä osin asiaa mahdollisuus selvittää, Pöysti sanoo.
Parisenkymmentä kantelua al-Hol-kokonaisuudessa
Oikeuskansleri kuitenkin tutkii ulkoministeriön virkamiesjohdon menettelyn al-Hol-asiassa. Pöysti kertoo STT:lle, ettei hän tässä kohtaa selvitystä halua ottaa kantaa yksityiskohtiin, mutta asiaan liittyy muun muassa ministeriön johtamiseen ja työilmapiiriin liittyviä kysymyksiä.
Pöysti viittaa julkisuudessa esitettyihin syytöksiin ulkoministerin johtamistavasta ja ministeriössä vallitsevasta ilmapiiristä. Myös ulkoministerin esikunta on käsittelyssä mukana.
Myös poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen menettely on oikeuskanslerin tutkittavana. Oikeuskanslerille tulleissa kanteluissa on esitetty, että Kolehmainen olisi mahdollisesti antanut virheellistä informaatiota eduskunnan hallintovaliokunnalle. Pöysti luonnehtii esitettyjä väitteitä "yleisluontoiseksi".
Pöystin mukaan oikeuskanslerinvirasto on toistaiseksi saanut al-Hol-kokonaisuuteen liittyen parisenkymmentä kantelua.
Perustuslakivaliokunta kokoontuu käsittelemään Haavistosta tehtyä muistutusta 14. tammikuuta. Valiokunta kuulee tuolloin Haaviston lisäksi konsulipäällikkö Pasi Tuomista ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista.
Haaviston on väitetty siirtäneen Tuomisen pois tehtävästään al-Holin suomalaisten kotiuttamiseen liittyvien mielipide-erojen takia.
